keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Visuaalisuuden monet muodot

"Visuaalisuus ja kuva ovat vahvana lehtimaailmassa" toteaa Jasso Lamberg Lahden muotoilu- ja taitelijainstuutin visuaalisen viestinnän tutkija.
 Lamberg vertailee väitöskirjassaan lehtien visuaalista viestintää. Hän kertoo, että kuinka  paljon visuaalisuutta liittyy jopa kansikuviin. Visuaalisuus ilmaisee lehdissä erilaisia asioita, kuten Lamberg kertoo vertailussaan iltapäivälehtiin ja aamun sanomalehtiin. Iltapäivälehdissä otsikot ovat isolla ja näyttävästi houkutellaakseen lukijoita. Aamun sanomalehdissä visuaalisuus näkyy niin, että on sopivassa suhteessa kuvia ja tekstejä, toteaa Lamberg.  Hän hauskuuttaa yleisöään sanomalla, että esimerkiksi Britannian luetuin ja "keltaisen lehdistön lippulaiva" The Sunin Art Director suunnittelee lehden sisällöt aina paperille. Miksi tämä on hauskaa, koska The Sun yleensä luetaan kahvipöydässä ja sitten heitetään roskiin. Eli lehden tekemiseen käytetään paljon aikaa siihen nähden, että ihmiset vain vilkaisee sen ja sitten heittävät pois.
  
Typografiaa eli kirjainten visuaalisuutta näkee kaikkialla, toteaa Lahden muotoilu-ja taideinstituutin alumni ja graafinen suunnittelija Christopher Leka. Hän kertoo siitä, kuinka erilaiset yritykset viestivät tekstityyppien avulla. Esimerkiksi hautauspalvelun visuaalinen ilme voi muistuttaa enemmän pesulan logoa kuin hautaustoimistoa. Leka kysyykin yleisöltä käyttäisitkö hautauspalvelua joka muistuttaa visuaaliselta ilmeeltään enemmän pesulaa kuin hautauspalvelua? Hän ottaa mallikseen myös popparienkeli nimisen levyliikkeen, joka on ottanut typografiassaan mallia 60-luvun San fransciscon musiikkijulisteista.
     
Valokuvaaja Ida Pimenoff kertoo valokuvien tuottamista mielikuvista. En haluaisi olla kriittinen, mutta minun makuuni Pimenoff toi liikaa itseään esille ja en ymmärrä taidekuvan merkitystä nykyisessä valokuvakentässä. Joskus ihmisen elämään liittyviä kuvia on mukava katsoa, mutta en itse päässyt kuviin oikein sisään ja ne eivät aiheuttaneet kuvan kiinnostavuuden nousemista uudelle tasolle. Mutta tämähän oli vain minun mielikuva valokuvista.
   
Aalto-yliopiston tutkija Hanna Weselius käsittelee väitöskirjassaan henkilökuvan merkitystä aikakauslehtigenressä. Hän toi hyvin esille erilaiset henkilökuvan piirteet, mutta seminaarin pääaihe jäi vain viiden minuutin mittaiseksi?!

Nämä edellä mainitut henkilöt olivat puhumassa yrityksen visuaalinen viestintä seminaarissa tiistaina 13.5 Lahden muotoiluinstituutissa.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vapun ajan uutisointia

Vappu meni, mutta edelleen vielä tänään perjantaina löytyi mediasta juuri tänä päivänä tehtyjä uutisia:

1. Poliisi otti vappumarssijoiden kepit pois- Arhinmäki vaatii selitystä --> Linkki uutiseen:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288683864930.html?pos=ok-nln

Vappumarssi on perinteinen osa vapun juhlintaa ja marssi sujui rauhallisesti, mutta kulkueen järjestäytyessä rautatientorille kuusi anarkistia otettiin kiinni estelyistä huolimatta. Heillä oli mukanaan teräviä esineitä. Hallussaan heillä oli myös lippusaloiksi naamioituja toisesta päästä teroitettuja astaloita.
  Paavo Arhinmäki kritisoi poliisin toimia asiassa ja hän sanoo:
-Poliisin tehtävä on turvata mielipiteenilmaisun ja kokoontumisen vapaus. Nyt poliisi on pikemminkin estänyt tämän.
- Osaa vappukulkueeseen osallistumassa olevista ei ollut päästetty mukaan marssille ja normaaleja lippukeppejä oli takavarikoitu “astaloina”. Poliisin tehtävä on puuttua mahdollisiin rikoksiin ja poistaa selkeästi vahingoittamistarkoituksiin olevia astaloita. Tavallisia ohuita lippujen puu- tai muovikeppejä ei voi tällaisiksi tulkita.

Miksi tällainen juttu on kirjoitettu? Yleensä vappumarssille osallistuu hyväkäytöksisiä ihmisiä, tämän vuotisella vappumarssilla oli mukana myös anarkisteja, jotka halusivat vaan haastaa riitaa. Anarkistit saivat sakkoja juuri sen takia, että heillä oli mukanaan teräviä esineitä. Ja jos Arhinmäen puheita uskoo, niin poliisi on selvästi halunnut kitkeä kaikki puukepit kaikilta marssiin osallistuneilta pois turvallisuuden vuoksi. Uutinen ottaa hyvin kantaa siihen, että mikä on oikein ja mikä väärin. Poliisin tehtävänähän on turvata mielipiteen ja kokoontumisen vapaus, mutta jos Arhinmäen puheita uskoo, niin poliisi on pikemminkin estänyt sen ja toiminut väärin.
Syitä miksi tällainen on kirjoitettu on myös, se että Arhinmäki on ollut meillä kulttuuriministerinä. Tällä tarkoitan sitä, että jos ministeri entinen tai nykyinen ottaa johonkin kantaa, siitä usein tehdään uutinen.

2.  Seuraava uutinen keskittyy Vapun yleiseen juhlintaan:
 http://www.hs.fi/kaupunki/Vappua+juhlittiin+Helsingiss%C3%A4+siistimmin+kuin+aiempina+vuosina/a1398994859266

Miksi tällainen on kirjoitettu?
Jutussa kerrotaan, että juhlinta sujui tänä vuonna siistimmin, kuin edellisvuosina on sujunut. Tämä uutisaihe on kestoaihe vappuisin. Jutussa otettiin hyvin esille tämän vuotisen vapun kolea sää, joka osaltaan vaikutti siisteyteen. Ihmisiä usein kiinnostaa lukea, miten juhlat sujuivat. Suurin pointti, miksi tällainen uutinen on kirjoitettu on, se että vappu oli siistein vappu vuosiin. Vapun siisteyteen on usein ennakkoluuloja, kuten; - voikun täällä on sotkuista, eikö kukaa osaa huolehtia omia roskia roskakoriin? Juuri tällainen uutisointi siististä vapusta kitkee ennakkoluuloja ja luottamus ihmisten siistiin käyttäytymiseen korostuu.

3. Viimeinen uutisvalintani on tässä:

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/paihtynyt-lahti-veneella-estelyista-huolimatta---epaillaan-hukkuneen/3336626

Vapun uutisointiin kuului myös hukkumistapaukset, joihin suurimpana syynä on yleensä päihteet.
Nostin yhden hukkumistapauksen esille. Miehen epäillään hukkuneen Mänttä-Vilppulan ukonselällä vapunpäivänä. Mies oli vahvasti päihtynyt ja estelyistä huolimatta käynnisti moottoriveneen ja hänen luullaan yrittäneen ajaa läheiselle saarelle veneellä.  Hetken kuluttua näkyi vain tyhjä vene ja miehen tavaroita, mutta miestä ei ole vieläkään löydetty. Etsinnät jatkuvat vesistössä ja saaristossa pelastuslaitoksen toimesta.  Suurella todennäköisyydellä miehen epäillään hukkuneen.
 Miksi uutinen on tehty?
  Hukkumistapauksia tapahtuu vuosittain paljon ja varsinkin päihteet ja veneily voivat olla kohtalokkaita. Tämä uutinen on nostettu esille sen mystisyyden takia, ihmisiä katoaa ja usein heitä ei löydetä aivan heti, vaikka he olisivat hukkuneita. toinen syy miksi tällaisia uutisia juuri vapun aikaan tulee esille. On se, että tällaista vappu voi pahimmillaan olla.
  Ei kannata vappuna eikä muinakaan juhlan aikoina mennä veden äärelle, jos on päihteiden vaikutuksen alaisena. Surullisistakin tapahtumista on uutisoitava ja Suomessa yleisin katoamisen syy on juuri hukkuminen.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Yhdistysviestintäsuunnitelma

Jokainen meistä teki pareittain tai yksin viestintäsuunnitelman neljälle erilaisille lahtelaiselle yhdistykselle, siis jokaisella oli yksi yhdistys. Niistä teimme viestintäkartat ja suunnitelmat tavoitteista.

Itse opin lisää yhdistyksistä ja heidän tavasta viestiä muille. Jokaisella oli omat haasteensa ja parannettavat asiat.

Mitä sitten itse opin tästä yhdistysviestinnästä ja suunnitelman teosta? Päällimmäisenä jäi mieleen vaikeus, miten voi tehdä parannusehdotuksia yhdistyksen viestintään, jos yhdistyksen viestintä on lähellä täydellisyyttä. Nostin esille kolme tavoitetta, joista voisi pitää kiinni. Ne olivat: Jäsenistöstä pidettävä huolta, tunnettavuuden lisääminen ja yleinen asenneilmasto. Näistä kaksi ensimmäistä olivat jo hyvällä mallilla, vain asenneilmaston parantamista voitiin pitää uutena ehdotuksena yhdistyksen viestintään.
 
Toinen asia mikä oli haastavinta, niin esityksen esittäminen. Sitä voisi parantaa ja opetella vieläkin paremmaksi esittäjäksi. Olin sieltä täältä unohtanut sanoja, hyvä kuitenkin, että yhdistykselle loppujen lopuksi asiani meni perille. Voisin opetella esittämään hitaammin, jotta puhekin kuulostaisi sujuvalta ja mukavalta kuunnella yleisönkin kannalta.
Kaiken kaikkiaan koko viestinnän kevät on ollut oppimisen aikaa meille kaikille. Itse opin ainakin sen, miten yhdistykset viestivät ja miten pieniäkin asioita voi viestintään liittyä. Toivottavasti pääsen vastaisuudessakin käyttämään erilaisia viestintätaitoja ja tekemään lisää esityksiä.
   Tekemällä oppii!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kevään unelmat ja painajaiset

 
Kevät on unelmoinnin aikaa. Itse unelmoin pitkistä yöunista, maailmanympärimatkasta ja siitä, että keväässä olisi taikaa. Tämä on värikkyyden vuodenaikaa, jolloin sateen jälkeen taivaalle piirtyy värikäs valoilmiö sateenkaaren muodossa. Sateenkaari tuo väriä elämään, vaikka monet näkeekin siinä sukupuolisen tasa-arvon värit, mikä on kaunis ajatus.
   Jos ihminen nukkuu pitkiä yöunia sanotaan, että tämä olisi kuin rahaa laittaisi pankkiin tai hän laskee lampaita. Pitkissä yöunissa näkee monenlaista ja pahimmillaan hirviö saapuu kävelykepillään osoittamaan juuri sinua. Silloin olet ihan lukossa ja näet vain mustaa. Miten minä pääsisin tästä mustasta lukosta pois? Ajattelemalla vain kauniita ja mukavia ajatuksia pääsee painajaismaisesta lukosta pois. 
Tähdenlento on upeinta, mitä ihminen voi kokea illan hämärtyessä. Tähdenlento tuo mieleen mukavia ajatuksia ja vihdoin musta lukko on kukistettu. 


Wiki-kirjoittaminen ja sen paikallisuus

Lahden kaupunginkirjaston verkkopalvelusuunnittelija Merja Taavila kävi vierailulla perjantaina Lahden kansanopiston journalismilinjalla. Taavila tuli kertomaan Päijät-Hämeen wikista.  Wiki liittyy nimensä mukaisesti päijäthämäläiseen elämään ja historiaan. Sinne voi kirjoittaa kuka tahansa, pitää tehdä vain tunnukset. Wiki on julkaistu vuoden 2014 alussa. Taavila oli mukana perustamassa Päijät-Hämeen wikia ja esikuvana wikille on ollut Hämeen-wiki. Hämeen-wiki perustuu Kanta-Hämeen tietoihin ja kertomuksiin. Kummatkin käyttävät pohjanaan samaa pohjaa, joka on kaikkien tuntemassa wikipediassa. Päijät-Hämeen wikiin voit halutessasi lisätä myös youtubepohjaisia videoita ja artikkeleihin kuvia. Taavila sanoo, että wikissä on tällä hetkellä 526 artikkelia ja suurin puute on matkailun puuttuminen luokista ja aihealueista. Sivuja kehitetään kokoajan ja halutaan ihmisiä mukaan luomaan sivustosta entistä parempi.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Viestintää jalkapalloviheriöllä



Viestintä on mukana arjessamme, halusimme tai emme. Puheet, eleet, ilmeet ja kirjoitukset ovat viestintää siinä missä sosiaalinen media, radio ja tv. Arkipäiväisissä tilanteissa puhe ja jopa kättelykin on viestintää. Kättely viestii usein tervehdystä, mutta usein se tarkoittaa samaa kuin hauska nähdä tai hauska tutustua. Jokainen kertomamme sana viestii kuulijalle mielipiteitämme tai ajatuksiamme päivän polttavista puheenaiheista.
    
Viestintää voi opiskella yliopistotasolla Vaasassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Journalismilinjallamme kävi vierailulla viestinnän kolmannen vuoden opiskelija Siiri Salo Vaasan yliopistosta. Salo kertoi unelmistaan ja suositteli viestintää kaikille. Hänen mielestään Vaasa on mukava kaupunki ja viestintä siellä on palkitsevaa. Salolla oli unelmana toimittajan ammatti, mutta kuten usein käy niin unelmat voivat muuttua. Hänen kohdallaan ensimmäinen vuosi Vaasan yliopiston viestintälinjalla oli lähtölaukaus sille, että hänestä voisi tulla viestinnän parissa työskentelevä neito.  Mitä Siiri Salo sanoi sitten viestinnästä ammattina? Salo kertoi, että viestintä avaa monia väyliä ja viestinnän parissa työskentelee nykyisin todella moni. Viestintä ammattina on mahdollisuuksia täynnä ja Salo suositteli opiskelemaan viestinnän parissa.
  
 Entä oma mielipiteeni viestinnästä ammattina? Mielestäni kansanopistomme viestinnän kevät on ollut toiminnantäyteinen ja se on herättänyt kiinnostukseni viestintää kohtaan on kasvanut. Viestinnän ammateista eniten minua kiinnostaa PR-työt. Syynä tähän on kiinnostukseni jalkapalloa kohtaan. Unelmani olisi tehdä tällaista työtä, jossakin huippusarjassa esimerkiksi Italian Serie Assa. PR-ihmisen työhön liittyy yrityksen markkinointi ja ottelutapahtumien viihtyvyydestä huolehtiminen. Miksi sitten haluaisin tällaiseen ammattiin ja juuri työskennellä jalkapallon parissa? Syynä on se, että pystyisin yhdistämään kaksi toivealaani. Pelien seuraaminen ei olisi enää pelkästään oman faniuden näkökulmasta, vaan myös katsojan kannalta. Pääsisin suunnittelemaan ottelutapahtumia ja nauttimaan tunnelmasta jo viikkoja ennen avauspotkua.
  
Viestinnän haittana voidaan pitää erilaista termistöä, jotka pitää taitaa, jos viestinnän ammattilaiseksi halajaa. Entä jos en muistakaan tiettyä termiä ja sen tarkoitusta. Olenko sitten pulassa? Mielestäni viestinnän termistöt kannattaa jakaa aihealueittain ja opetella työssä tarvitsemat termit ulkoa ja tehdä itselle muistisääntöjä. Pääset pitkälle myös viestinnän alalla uskomalla itseen ja omiin vahvuuksiin.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Työharjoittelun kaksi upeaa viikkoa Keski-Hämeessä

Harjoitteluni alkoi entisen kansallisosakepankin tiloissa Keski-Häme paikallislehdessä Lammilla. Torstaipäivä 27.2 oli harjoittelun aloituspäivä, jolloin käytiin juuri ilmestynyttä Keski-Häme lehteä läpi ja mietittiin uusia juttuja ideoita tulevan viikon lehteen. Tämä sama käytiin joka torstai läpi toimituskokouksen merkeissä. Pääsin heti kirjoittamaan pääkirjoitusta ja kävin haastattelemassa harrastajamaalari Seija Salmista, jolla avautui näyttely Lammin kirjastossa. Pääsin työstämään juttuja, olemaan mukana toimituksen arjessa ja paikka tuntui aivan kuin olisi kotiin saapunut.  Toimittajakollegat päätoimittajaa ja toimitusjohtajaa myöten olivat minulle mukavia ja tuntui, että minua arvostettiin yhtä paljon kuin oikeita toimittajia. Seuraavalla viikolla oli luvassa laskiaistiistai ja kävin kyselemässä seurakunnan koti- ja perhepäivähoidon työntekijöiltä heidän työstään. Tämä oli harjoitteluaikani vaikein haastattelu ja juttu. Epämukavuusalue  oli jo valmiiksi kyseinen aihe ja haastateltavat eivät halunneet edes kuvaan, joka vaikeutti suuresti jutun tekemistä. Kuitenkin päätoimittaja kehui tekemiään juttujani ja sitä kuinka tartuin juttuaiheisiin, siitä vaan turhia mukisematta. Samaisen viikon perjantaina oli edessä se, mistä monet lehtien toimittajat ovat unelmoineet, eli puhumisesta politiikon kanssa. Pääsin kuuntelemaan entistä pääministeriämme ja nykyistä europarlamentaarikkoa Anneli Jäätteenmäkeä, kun hän oli eurovaalikiertueella Lammilla. Upea tilaisuus ja ainoana tiedotusvälineiden edustajana minulle tuli tärkeä olo. Toivottavasti artikkeli ilmestyisi ajallaan eli tulevan torstain lehdessä.
  Harjoitteluaikani oli upeaa aikaa ja se oli paikka, johon olisi pidemmäksikin ajaksi voinut jäädä. Opin toimituksen arjesta kaikenlaista ja heti kolmen päivän jälkeen olin kaikkien kanssa ystävä ja sain jutuistani hyvää palautetta. Pääsin myös taittamaan juttuja, mutta se vaatii vielä opettelua. Siihen kyllä harjaantuu sitten, kun on päässyt sitä tekemään monia kertoja. Sain hyviä ohjeita toimittajakollegoiltani liittyen taittotyöhön ja juttujen työstöön.  He myös ehdottivat juttuaiheita ja pääsin juttukeikoille mukaan. Suosittelen kaikille myös paikallislehtimediaa ja kannattaa aloittaa pienestä lehdestä, koska siellä saa eniten kokemusta tuleviin suurempiin ympyröihin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Hyönteissinfonian harjoitukset


Tällä viikolla Lahdessa on ollut upean talvinen sää. Kevättä odotellessa on hyvä saada sivistystä kulttuurin parista. Varsinkin klassisen musiikin parista. Tapahtumapaikkana Sibeliustalo, jossa en ollut ikinä käynyt, mutta kuinka upea ja kaikuva konserttipaikka se onkaan. Kaikuvuudesta huolimatta juuri kuin tehty klassiselle musiikille ja muulle taiteelle.

Sibeliustalo pääsi oikeuksiinsa tiistai-iltana, kun hyönteissinfonian harjoitukset kajahtivat ilmoille. Upea esitys on ohjaaja Lasse Kantolan käsialaa ja siinä on mukana monen eri alan taitajat. Aina näyttelijöistä tanssikoreografeihin. En kerro esityksestä enempää kuin, että siinä musiikki yhdistyy upeasti monen eri taiteen lajin kanssa. Ensi-ilta on 6.3 kello 18.30 Sibelius-talolla.  Harjoitusten jälkeen voi odottaa upeaa spektaakkelia. 

Ensiesitystä odotellen!!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Peer

Teatteri Vanhassa Jukossa esitettävä Peer on nykyaikaisuuden kuvaus Henrik Ibsenin legendaarisesta näytelmästä. Peer tuo hyvin esiin aikamme suurimmat poliittiset tapahtumat aina Dachaun keskitysleiriltä Pattayan Seksikauppaan.

Lahden kansanopiston teatterilinja kakkosen opiskelijat tekevät raivokkaan hyvän roolityön ja esitys poliittisineen näkemyksineen oli mukaansatempaava teatteriproduktio.  Toisen maailmansodan Hiroshiman hirmutapahtumat esitettiin, niin hyvin kuin ne voi teatterilavalla esittää. Väriseviä ja täriseviä ihmisiä joka puolella. Uuden Seelannin Rainbow Warriorkin esitettiin tosi hyvin ja laivaa kohdannut isku sai katsojan tajuamaan, että nyt oltiin oikeasti pulassa. Sotsin olympialaiset ja ihmisoikeustilanne esitettiin vakavan pessimistisesti.

Kaiken kaikkiaan roolisuoritukset olivat hyviä ja huomasi, että näyttelijöille oli kasvanut puolentoista vuoden aikana kokemusta näyttelemiseen ja he nauttivat lavalla olosta täysin siemauksin.

Esitys on sekalainen kokonaisuus ja välillä oli vaikea pysyä mukana mitä seuraavaksi tapahtuu, koska esityksen kronologisuus on sekalaista. Lopulta pysyi ihan hyvin mukana, mutta jäi jotenkin kaipaamaan sellaista kohokohtaa, joka olisi noussut esille. Sellaista mistä kahvipöydässä puhuttaisiin esitystä seuraavana päivänä. Kuitenkin ohjaaja Misa Palander oli hyvin nykyaikaistanut esityksen ja nykyaikaisen maailman poliittisuus näkyi hyvin esityksessä. Menneisyydestä voi ammentaa nykyaikaankin ja siinä Peer onnistui mainiosti.

torstai 28. marraskuuta 2013

Ammattilaisjalkapalloilijan menestys Suomessa

Huippu-urheilijat ovat nousseet median kautta parrasvaloihin ja siihen liittyy suurena osana menestys. He ovat painaneet pitkää päivää harrastamansa lajin eteen menestyäkseen siinä. Kukaan ei ole lahjakas jo syntymästään,vaan se vaatii paljon työtunteja, nöyryyttä. Pitää osata kohdata myös vastoinkäymiset ja selvitä niistä.

Helsingin jalkapalloklubin keskikenttäpelaaja Erfan Zeneli, sanoo menestyksen varjopuolen eli vastoinkäymisten olevan raastavaa. Hän toteaa, että pitää mennä pää pystyssä eteenpäin.
- Pieleen menneen kauden jälkeen, pitää vaan yrittää ja pelata paremmin, että saavuttaa taas menestyksen aallonharjan, mietiskelee Zeneli.

Ammattilaisjalkapalloilijat kuuluvat myös tähän huippu-urheilija kategoriaan. He pelaavat jalkapalloa rakkaudesta lajiin ja menestyksen eteen. Menestys vaatii sitä, että pitää olla tosi sitoutuneena, siihen asiaan mitä teet.
-Pitää joka päivä vaatia itseltään parempaa suorittamista, sanoo Suomen A-maajoukkueessakin esiintynyt, Erfan Zeneli. Pitää antaa kentällä 110 prosenttia joka päivä, jos haluaa edes unelmoida menestymisestä.
  
-Menestyminen tuo mieleen neljä Suomen mestaruutta ja kolme Suomen cupin voittoa, muistelee Zeneli. Ja paljon hyviä pelejä, kuten kotivoitto Schalke 04:stä vuonna 2011 , ja syksyllä 2012 pelaaminen tasan Espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan.


-Menestyminen on ennen kaikkea joukkuepeliä, sanoo Erfan Zeneli. Hän sanoo Helsingin jalkapalloklubin menestyksen salaisuudeksi hyvän joukkuehengen ja sen että kaikilla on hauskaa, vaikka ammattilaispelaajan arki onkin rankkaa.

Arki voi olla myös menestymistä, kuten voi todeta Zenelin ja HJK:n hienoista saavutuksista.




perjantai 15. marraskuuta 2013

Paula Ilvetsalo

Toimittaja Paula Ilvetsalo syntyi 1951 ja 16-vuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen juttunsa Teinilehteen, josta urkeni hänen poliittinen ja toimittaja-uransa. Vuonna 1971 hän aloitti Savon Sanomissa toimittajana, johon hän pääsi sattuman oikusta.
  
Hän kysyi silloiselta Savon Sanomien päätoimittajalta Mauri Auviselta, että pääsisikö lehteen toimittajaksi. Mauri tunsi hänet jo teiniliiton ajalta ja sanoi Paulalle vaatimuksena, ettei julkaise mitään kouluun tai koulupoliitikkaan liittyvää Savon Sanomissa. Kouluarvosanatkin olivat päätä huimaavia, joilla pääsee mihin tahansa toimittajan työhön, jos kouluarvosanoja pelkästään katsottaisiin.

 Savon Sanomissa hän oli ideoimassa ja perustamassa Savon Sanomien Perheosiota, joka oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt Perheliite. Perheliite oli kokonaan Paulan ideoima osio, eikä ollut mikään tilaustyö.

Savon Sanomien aikaan hän piti mukavimpana juttukeikkana Charles ja Dianan häitä. Hänen mielestään häät olivat mukava tapahtuma ja piti hyvänä sitä, että häneltä löytyi kielitaitoa. Siihen maailman aikaan monen eri kielen taito ei suomalaiselle toimittajalle ollut itsestäänselvyys, siksi Paulan hyvää kielitaitoa pidettiin rikkautena.

Vuonna 1987 Paula siirtyi hyväpalkkaisesta työstä Savon Sanomien leivistä free-toimittajaksi. Paulan mielestä free-toimittajan arki on haastaavaa ja pitää käydä kodin ulkopuolella, muuten niitä keikkoja ei saa. Motivaationa työhön Ihmiset ja heidän arkensa. Paula teki ensin viherpiha-lehteen pakinoita puutarhan hoidosta, vaikka ei siitä mitään ymmärtänytkään. Paula kirjoittaa erilaisiin lehtiin, usein avotakka-nimiseen sisustuslehteen. Hänellä on juttukeikoilla mukana hänen poikansa Ahti Aalto, joka hoitaa valokuvaamisen. Paula haluaisi enemmän suomalaisia kirjeenvaihtajia maailmalle, koska niitä ei ole enää niin paljon. Paula tekee myös paljon yhteistyötä puolisonsa taitelija Markku Kolehmaisen kanssa. Heillä on paljon yhteisiä projekteja esimerkiksi Alapiha Ekenäs niminen huoneistohotelli Tammisaaressa. Siellä asuu paljon matkailijoita ja se on matkailijoiden suosiossa.

Paula on cosmopoliitti ja on asunut Euroopassa monessa maassa ja tykkää enemmän hektisestä elämästä kuin sellaisesta aivan rauhallisesta. Hän suosittelee ihmisiä käymään ulkomaillakin, kun tämä Suomi on aika syrjäisessä oleva pieni valtio.
 
Eli mitä journalistin kannattaa tehdä, jos alalle tulee, niin kannattaa yrittää myös ulkomaisiin medioihin kotimaisten lisäksi, suosittelee Paula Ilvetsalo.
              

tiistai 12. marraskuuta 2013

Football is a game

Olen kiinnostunut jalkapallosta ja sen tuomista ilon ja surun hetkistä. On mukavaa seurata oman joukkueen edesottamuksia, milloin kotisohvalta käsin ja milloin paikanpäällä. Seuraan vuodessa monta sataa peliä kotisohvalta ja joskus jopa tietokoneen välityksellä maailman eri huippuliigoja aina Englannista Italiaan, joskus jopa Qatarin liigaan?! Älä kysy miksi :D. Paikan päällä katson vuodessa kymmenkunta peliä Suomessa ja ulkomailla yleensä kolme.
      Olen innostunut niinsanotusta jalkapallomatkailusta, joka tarkoittaa turismia, määräytyen jalkapallon ehdoin. Olen nähnyt Veronan nähtyvyydet alle tunnissa, kuten myös toisen taidekaupungin Firenzen nähtyvyydet on tullut nähty nopeaan tahtiin. Kaupungit ovat kauniit, mutta on sanoinkuvaattoman upeaa astella stadionille, kun lähemmäs 30 000 ihmistä matkaa samaan otteluun. Tykkään siitä yhteisöllisyydestä, jota jalkapallo tuo mukanaan. Näissä kaupungeissa ei olla brändin puristuksessa, vaikka joskus näkeekin aasialaisia kannattajia stadioneilla.
  Jalkapallon avulla olen päässyt paikkoihin, mihin en tavallisena turistina menisi ja nämä italialaiset kaupungit ovat olleet kaikki kauniita. Sanooko yleisölle mitään paikat Grosseto tai Vicenza? Jos ei sano suosittelen lämpimästi tutustumaan myös paikkoihin, jossa porukkaa ei palloile jonoksi asti.
              Haluaisin kirjoittaa jalkapallosta, tarkemmin sanottuna siihen liittyvästä matkailusta, mutta voin myös kirjoittaa jalkapallon mahdollisuuksista. En ole vielä aivan varma aiheen laajudesta, mutta sanotaan että se tulee liittymään jalkapalloon.

Lahden taidemuseon muotokuvia näyttely

Muotokuvia näyttelyssä oli muotokuvia monelta eri näkökannalta. Muotokuville yhteistä oli taitelijoiden omakohtainen kokemus, miten he näkivät maailman muotokuvan kautta. Muotokuvia oli aina absrakteista realistisiin yhteiskunnan ja yhteiskunta-aseman kuvailuihin.

     Näyttelyssä oli esillä 56 eri taiteilijan muotokuvataideteoksia ja silmiinpistävää oli teoksien laajuus ja hienous. Jokainen teos oli omalla persoonallisella tavallaan hieno ja niiden kautta pystyi näkemään kunkin taitelijan omaan sielunmaisemaan.

  Oma suosikkini oli Pietarsaarelaistaitelija Gunvar Sarelin-Sjöblomin teos, jossa on paljon sälää, jotka liittyvät naiseuteen ja naisena olemiseen.  Teos oli mielestäni juuri sen taiteellisuuden takia hieno ja kuinka teokseen oltiin saatu niin paljon eri merkityksiä "roinan" avulla. Ja tietynlainen tasa-arvoinenkin asema näkyi teoksessa.
    
Näyttely oli kaiken kaikkiaan kiinnostava ja taidenäyttelyitä ei ole ikinä liikaa tarjolla. Hienoa vaihtelua journalistiseen työhön.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lahden messujen lukevatapahtuman sunnuntaipäivän antia

Lukevamessujen sunnuntaipäivä tarjosi lukemisen monia muotoja ja pääaiheena oli aikakausilehdet, kun Apu-lehti oli isännöimässä lukevamessujen lukevaständiä. Apu-lehdestä paikalla olivat toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki, päätoimittaja Marja Aarnipuro, toimittaja Liisa Talvitie ja toimittaja Eve Hietamies.
   Kaikki kertoivat vuorollaan, kuinka olivat päätyneet nykyiseen työhönsä ja miksi aikakausilehtiala kiehtoi. Tuomas oli päässyt työhönsä monien mutkien kautta, ensin hän työskenteli Kangasalalla paikallislehdessä ja kahdeksan vuotta Iltasanomien viihdetoimituksessa. Yhtenä aamuna hänen vaimonsa oli hänelle kertonut työpaikkailmoituksesta Apu-lehdessä ja Tuomas päätti tarttua syöttiin. Hän pitää työstään kovasti ja tärkeimpänä elämänohjeena tulevalle toimittajalle sieltä nousi esiin luottamus. Tuomaksen sanoin: Toimittajan pitää luottaa haastattelijaansa ja toisin päin myös. Tuomas Marjamäki kertoi, että lukee paljon avaruuskirjallisuutta ja muitakin tietokirjoja. Hän pitää ihmisten haastattelemisesta ja
  Päätoimittaja Marja Aarnipuro kertoi uudesta kirjasta, jonka aiheena on rintasyöpä ja miten siitä voi toipua ja omia kokemuksiaan liittyen rintasyövän toipumisprosessiin. Hän lukee kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta useimmiten ehtii vain lukea päivän sanomalehdet Hesarista Iltasanomiin digitaalisena versiona. Suosikkikirjailijana hän pitää kuitenkin Laila Hirvisaarta ja sanoo tykkäävänsä Lailan kirjoista kovasti.
       Toimittaja Liisa Talvitie oli saanut paljon aikaan toimittajana ja sanoi lukevansa monia romaaneja aivan laidasta laitaan ja vaihtelee usein kirjallisuutta myös kollegansa Eve Hietamiehen kanssa.
   Eve Hietamies on media-alan monitoiminainen. Milloin toimittajana, milloin tv-käsikirjoittajana kunnostautuva Eve saa paljon aikaan ja jotenki tästä ajasta hän myös ehtii käyttää lukemiseen illassa lähemmäs kaksi tuntia. Ei voi muuta todeta kuin, että miten hänellä riittää aika tähän kaikkeen, kun hän vielä kaiken lisäksi kirjoittaa omaa romaaniaan.
          Kaiken kaikkiaan lukevamessut olivat hienosti järjestetty ja varsinkin Apu-lehden osuus oli minusta hyvin organisoitu ja puheen sorinaa saatiin kunnolla aikaan, oli ilo käydä messuilla, vaikka ensin oli vähän ennakkoluuloja, mutta tapahtuma oli hyvin toteutettu.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Uutinen syntyy uudelleen väitöstilaisuus Jyväskylän yliopistossa lauantaina 5.10

Aamulla auto starttasi Helsingistä kohti Suomen Ateenaa yliopistokaupunki Jyväskylää. Ilmassa oli mediallinen iltapäivä ja väitöstilaisuus, jolta itse journalismin opiskelijana odotin paljon.  Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoin jo ennen yhtätoista. Söimme maittavan kasviskeittoannoksen päijänteen heijastuen taustalla järvensinisenä.

   Väitöstilaisuus alkoi kello 12.15, kun väittelijät Filosofian maisteri Timo Hyvönen ja Tampereen yliopiston journalismin professori Ari Heinonen saapuivat paikalle akateemisen vartin puitteissa. Väittelytilaisuus alkoi väitöksen esittelyllä. Väitöksen aiheena oli uutinen syntyy uudelleen, uutinen ja uutisjournalismi monimediaisessa toimintaympäristössä aiheena ylen alueelliset uutiset. Timo oli tehnyt hienon väitöksen, mutta jos saisi vähän olla mediakriittinen, ehkä liikaa yhdestä näkökohdasta eli liikaa tuli juttua ylestä ja sen haasteista moninaisessa mediamaailmassa. Vaikka kritisoin väitöstä, niin minusta silti väitös oli todella hyvin tehty ja siitä huomasi, että siihen on käytetty seitsemän pitkää vuotta ja sitä tehtiin joskus jopa työaikana. Vastaväittelijä kehui ensin lähemmäs puoli tuntia väitöstä ja sitten alkoi kritisoimaan väitteen rakennetta ja tilastojen väritysten epäselvyyttä. Hän kritisoi myös sitä, ettei Timo ollut väitöksessään kertonut monimediaista eli intermediaalista toimintaympäristöä riittävän tarkasti ja havainnollisesti. Omaan korvaani palaute oli perusposiitivista en tiedä kuuntelinko riittävän tarkasti, kun monet väitöksessä olleet sanoivat Heinosen kritisoineen todella paljon Hyvösen Timon väitöskirjaa. Väitöksen pääaiheita oli monimediainen toimintaympäristö ja miten se näkyy lehdissä, internetissä ja televisiossa. Myös journalismin kriisiytyminen oli tapetilla, kuinka journalismilla ei mene hyvin ja koko media-ala on kriisissä. Kun kaiken uutisen saa netistä poimittua, vaikka ei haluaisi siitä maksaakkaan.

 Oli hyvä, että lähdin väitöstilaisuutta katsomaan, koska tilaisuus liippasi niin läheltä sitä mitä opiskelen ja siinä tuotiin hyvin esille median moninaisuus. Ja vielä kerran onnittelut filosofian tohtori Timo Hytöselle!

torstai 3. lokakuuta 2013

Lahden kansanopiston alumnin ajatuksia kansanopistovuoden jälkeen

Tänään Kansanopistomme journalismilinjan alumni Tuija Siltamäki oli vierailulla tunnillamme. Minua tavallaan samalla harmitti ja kiinnosti, kun entinen journalismilinjan opiskelija tuli vierailulle. Harmitti se, kuinka hän oli päässyt Tampereelle tänä keväänä ja itse kolkuttelin Vaasan yliopiston portteja, mutta unelma jäi pienestä kiinni. Kiinnostavaksi vierailun teki ihmisen rentous ja nuoren naisen hyvä tietämys journalismista ja siihen liittyvistä haasteista.

Tuija tuli kertomaan elämästä kansanopistovuoden jälkeen, kuinka hän pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia. Hän sanoi, että kannattaa tehdä paljon töitä unelmien eteen. Jos joku ala kiinnostaa, niin siihen kannattaa tutustua perin pohjin ja tehdä töitä päästääkseen alalle. Tuija itse on nykyisin Kouvolan sanomissa toimittajana ja hän pitää työstään kovasti, kun pääsee näkemään maailmaa tuollaisen pienemmän lehden ja alueen näkökulmasta.

Tuija kannusti kaikkia opiskelemaan ahkerasti ja päämäärätietoisesti kohti omaa päämääräänsä oli ala sitten mikä tahansa. Hän kannusti meitä kuuntelemaan, ottamaan asioista selvää ja seuraamaan monia tiedotuskanavia/ välineitä liittyen journalismiin.

Hän sanoi monta kertaa tämän tutun sloganin kaikesta oppii, niin myös tästäkin. Kiitos Tuijalle vierailusta, oli antoisaa kuunnella mihin voi päästä Kansanopistovuoden jälkeen!

maanantai 30. syyskuuta 2013

demonstraatio Reko Lundanin näytelmästä tarpeettomia ihmisiä

Kansanopistomme teatterilinja ykkösen opiskelijat pistivät itsensä todella likoon näytellessään osia Reko Lundanin näytelmästä tarpeettomia ihmisiä. Tunteiden skaala oli laidasta laitaan. Aina ihastumisen ihanasta ilosta, raivon tuomaan surulliseen ilmapiiriin. Teatterilinjalaiset olivat saaneet vapaat kädet näytellessään kohtauksia ja ohjaajan ei tarvinnut kuin kirjoittaa muistiin asioita mitä voisi parantaa.
 
  Teatterilinjalaiset esittivät neljä kohtausta kaksi kertaa ja näimme kaiken kaikkiaan jokaisesta hahmosta viisi tuiki erilaista tulkintaa. Mielestäni näytelmä oli mukaansatempaava vaikka näimmekin vain osviittaa suuresta kokonaisuudesta. Näytelmästä teki hyvän lahjakkaat nuoret näyttelijänalut, heillä on mahdollisuudet vaikka mihin vain, jos vain uskovat itseensä. Menisin mielelläni katsomaan tuollaisen näytelmän täysipitkänä versiona myös.

Esityksessä keskityttiin kahden henkilöhahmon Karin ja Tuulan väliseen dialogiin, kuten myös Petrin ja Sonjan väliseen vuoropuheluun. Kari oli työttömäksi jäänyt mies, joka raivoaa yhteiskunnan epäkohdista vaimolleen Tuulalle. Tuula on kaupassa töissä ja ajattelee, että he voisivat elää hänen rahoillaan, kun ei tajua asian oikeaa laitaa. Karilla ei ole rahaa ja päivätienestikin jää alle kahden euron, joten heillä on raha ja avioliittokriisi. Sonja on Tuulan räväkkä työkaveri, johon Tuulan hyvä ystävä Petri ihastuu, vaikka onkin monta vuotta Sonjaa vanhempi.

Esitys oli toteuttu hyvin ja yleisöystävällisesti. Juuri noin läheltä nähdyt esitykset tuovat katsojalle olon, että olisi itsekin osa hienoa ja kaunista esitysdemonstraatiota.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Toimittajan valta!

Ennen vanhaan toimittajilla oli enemmän oikeuksia ja huuruisten lounashetkien jälkeen sai kirjoittaa jutunkin, vaikka se olisikin ollut vähän asian vierestä. Tilanne rauhoittui vähitellen ja pitkät lounastauot jäivät taakse. Toimittajat joutuivat tekemään juttujaan tietyn konseptin mukaan millintarkasti määritetyille juttupaikoille tarkkaan sovitulla tyylillä kuten Elina Grundström kolumnissaan: Valta takaisin toimittajille!, Suomen lehdistön sivuilla kertoi. Tällainen konsepti on siinä mielessä hyvä, että lukijan kannalta lehdessä on selkeä rakenne ja jutut tutuissa paikoissa kuten esimerkiksi pääkirjoitus on aina lehden toisella sivulla eikä lehden lopussa. Jos lehdessä on tietty konsepti, niin lukijan on helpompi lukea sitä, kun tietää missä kohtaa lehteä juttu sijaitsee.
     
Vastakkainen näkökulma tähän on se, että esimerkiksi Etelä-Suomen sanomissa usein joku juttuaihe on lehden takasivulla, kuten vaikkapa urheiluun liittyvä juttu. Tällaista juttua lukijan on vaikea havaita, jos se ei ole urheilusivuilla ja tekee lukemisen hankalaksi. En usko, että monetkaan haluavat tv-ohjelmataulukkoa tutkiessaan lukea urheilusta taikka taloudesta ja monet eivät edes huomaa juttua, jos se on tv-ohjelmien alapuolella. Kun lehdissä puhutaan lehden konseptistä, tällaiseen sisältöön liittyvään juttuun voisi puuttua ja siirtää sen pienen urheilun tai talouden palstatilan sieltä lehden takasivulta aihealueeseen liittyvään osioon.
  
Sosiaalisen median tultua kuvioihin lukija haluaa lukea yhä pidempiä juttuja liittyen aiheeseen ja saada niiden avulla tarkempaa tietoa liittyen vallitsevaan uutiseen tai reportaasiin. Myös some on lisännyt ihmisten kiinnostavuutta uutisia kohtaan ja halutaan saada tieto heti eikä esimerkiksi kymmenen minuutin päästä. Tämä ei ole hyväksi perinteiselle tv-uutis tai sanomalehtijournalismille, koska monet eivät enää lue uutisia sanomalehdestä, jos samat uutiset löytyvät netistä yleensä ilmaiseksi. Uutisten suosio on tuonut myös maksumuurin, joka tietyllä tapaa on aivan älytön. Uutiset kun pystyy vielä lukemaan ilmaiseksi keltaisen lehdistön sivuilta, en tiedä mihin tämä mediamaailma menee, jos kaikki menee maksumuurin taakse. Miten sitten vaikka joku matalapalkkainen siivooja tai muuten matalapalkkainen pystyy lehteä lukemaan saatikka uutisia. Maksumuuri vie pohjan siltä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on epäreilua ja kannatan enemmänkin sitä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Uutinen on osa jokapäiväistä elämäämme

En ole melkein viikkoon mitään kirjoittanut, joten tänään olisi aika jotakin tihrustaa journalistiopiskelijan elosta. Tänään keskiviikkona oli vihdoin täysi työpäivä puoli kymmenestä puoli neljään. Viime päivät ovat olleet aika lyhykäisiä, mutta onneksi tämä kaunis keskiviikkopäivä oli pidempi. Tänään käsittelyssä oli tuiki tärkeä journalistin työkalu eli uutinen ja mitä kaikkea uutiset pitävät sisällään ja mihin kysymyksiin uutiset vastaavat. Saimme hienoja keskusteluita aikaan uutisista ja niiden taustoista. Siitä, että onko uutinen paikallinen vaiko kauempaa tehty uutispätkä. Maittavan ruoan ja välipalan jälkeen rupesimme tekemään omaa uutista, joka oli kuviteltu siinä mielessä, että uutista ei missään julkaistu. Lahti näytti parhaat puolensa auringon laskiessa mailleen ja kirjoittelen taas täältä kauniin rujosta Päijät-hämeen pääkaupungista!

torstai 22. elokuuta 2013

Taiteen ja tekstin sävyttämä päivä 22.8

Torstaihin herättiin aurinkoisessa säässä ja täynnä energiaa puhkuen uuteen päivään kiiruhdettiin hyvin syödyn aamupalan jälkeen jyhkeään kivilinnaan. Luvassa oli nimittäin haastattelu, mitä minusta tulee tämän kevään jälkeen ja mitkä asiat minua journalistisessa kentässä kiinnostavat. Haastattelu sujui kivasti vaikka välillä asian vierestä mentiinkin ja tosi paljon tuli puhuttua ihan asiaakin, mutta haastattelu kesti melkein tunnin, kun keskimäärin sellainen kestäisi 20 minuuttia. Minulla oli vaan, niin paljon monituista sanottavaa, että oli mukavaa kertoa siitä, millä tavalla media on vaikuttanut elämääni.
    Iltapäivällä meille esiteltiin mitä kielenhuolto tekstianalyysi sisältää eli mitä me tulemme opiskelemaan tällaisella kurssilla. Asia oli kiinnostavaa ja opettajan hersyvä huumori sai porukan hersyvään naurunremakkaan ja tästä jo tajusin kurssin olevan, mitä mainioin monialaisineen teksteihin perustuviin asioihin. Luulen kurssin olevan yleishyödyllinen ja luulen, että tähänkin pätee opiston oma slogan "kaikesta oppii"!
Illan hämärtyessä suuntasimme kohti Lahden kaupunginteatteria ja teatterikauden avajaisia. Saimme esimakua tulevan kauden ohjelmistosta ja näimme pätkiä Lahden kaupunginteatterin suurproduktiosta West Side Storysta. Illan huipensi pienimuotoinen brittiläinen sää ja sen tuoma kirkas sateenkaarivaloilmiö, liittyikö tämä niihin sateenkaarikynsiin ken tietää. Kirjoittelen taas elämästäni Suomen Chicagosta eli kansankielellä Lahest!