tiistai 12. marraskuuta 2013

Football is a game

Olen kiinnostunut jalkapallosta ja sen tuomista ilon ja surun hetkistä. On mukavaa seurata oman joukkueen edesottamuksia, milloin kotisohvalta käsin ja milloin paikanpäällä. Seuraan vuodessa monta sataa peliä kotisohvalta ja joskus jopa tietokoneen välityksellä maailman eri huippuliigoja aina Englannista Italiaan, joskus jopa Qatarin liigaan?! Älä kysy miksi :D. Paikan päällä katson vuodessa kymmenkunta peliä Suomessa ja ulkomailla yleensä kolme.
      Olen innostunut niinsanotusta jalkapallomatkailusta, joka tarkoittaa turismia, määräytyen jalkapallon ehdoin. Olen nähnyt Veronan nähtyvyydet alle tunnissa, kuten myös toisen taidekaupungin Firenzen nähtyvyydet on tullut nähty nopeaan tahtiin. Kaupungit ovat kauniit, mutta on sanoinkuvaattoman upeaa astella stadionille, kun lähemmäs 30 000 ihmistä matkaa samaan otteluun. Tykkään siitä yhteisöllisyydestä, jota jalkapallo tuo mukanaan. Näissä kaupungeissa ei olla brändin puristuksessa, vaikka joskus näkeekin aasialaisia kannattajia stadioneilla.
  Jalkapallon avulla olen päässyt paikkoihin, mihin en tavallisena turistina menisi ja nämä italialaiset kaupungit ovat olleet kaikki kauniita. Sanooko yleisölle mitään paikat Grosseto tai Vicenza? Jos ei sano suosittelen lämpimästi tutustumaan myös paikkoihin, jossa porukkaa ei palloile jonoksi asti.
              Haluaisin kirjoittaa jalkapallosta, tarkemmin sanottuna siihen liittyvästä matkailusta, mutta voin myös kirjoittaa jalkapallon mahdollisuuksista. En ole vielä aivan varma aiheen laajudesta, mutta sanotaan että se tulee liittymään jalkapalloon.

Lahden taidemuseon muotokuvia näyttely

Muotokuvia näyttelyssä oli muotokuvia monelta eri näkökannalta. Muotokuville yhteistä oli taitelijoiden omakohtainen kokemus, miten he näkivät maailman muotokuvan kautta. Muotokuvia oli aina absrakteista realistisiin yhteiskunnan ja yhteiskunta-aseman kuvailuihin.

     Näyttelyssä oli esillä 56 eri taiteilijan muotokuvataideteoksia ja silmiinpistävää oli teoksien laajuus ja hienous. Jokainen teos oli omalla persoonallisella tavallaan hieno ja niiden kautta pystyi näkemään kunkin taitelijan omaan sielunmaisemaan.

  Oma suosikkini oli Pietarsaarelaistaitelija Gunvar Sarelin-Sjöblomin teos, jossa on paljon sälää, jotka liittyvät naiseuteen ja naisena olemiseen.  Teos oli mielestäni juuri sen taiteellisuuden takia hieno ja kuinka teokseen oltiin saatu niin paljon eri merkityksiä "roinan" avulla. Ja tietynlainen tasa-arvoinenkin asema näkyi teoksessa.
    
Näyttely oli kaiken kaikkiaan kiinnostava ja taidenäyttelyitä ei ole ikinä liikaa tarjolla. Hienoa vaihtelua journalistiseen työhön.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lahden messujen lukevatapahtuman sunnuntaipäivän antia

Lukevamessujen sunnuntaipäivä tarjosi lukemisen monia muotoja ja pääaiheena oli aikakausilehdet, kun Apu-lehti oli isännöimässä lukevamessujen lukevaständiä. Apu-lehdestä paikalla olivat toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki, päätoimittaja Marja Aarnipuro, toimittaja Liisa Talvitie ja toimittaja Eve Hietamies.
   Kaikki kertoivat vuorollaan, kuinka olivat päätyneet nykyiseen työhönsä ja miksi aikakausilehtiala kiehtoi. Tuomas oli päässyt työhönsä monien mutkien kautta, ensin hän työskenteli Kangasalalla paikallislehdessä ja kahdeksan vuotta Iltasanomien viihdetoimituksessa. Yhtenä aamuna hänen vaimonsa oli hänelle kertonut työpaikkailmoituksesta Apu-lehdessä ja Tuomas päätti tarttua syöttiin. Hän pitää työstään kovasti ja tärkeimpänä elämänohjeena tulevalle toimittajalle sieltä nousi esiin luottamus. Tuomaksen sanoin: Toimittajan pitää luottaa haastattelijaansa ja toisin päin myös. Tuomas Marjamäki kertoi, että lukee paljon avaruuskirjallisuutta ja muitakin tietokirjoja. Hän pitää ihmisten haastattelemisesta ja
  Päätoimittaja Marja Aarnipuro kertoi uudesta kirjasta, jonka aiheena on rintasyöpä ja miten siitä voi toipua ja omia kokemuksiaan liittyen rintasyövän toipumisprosessiin. Hän lukee kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta useimmiten ehtii vain lukea päivän sanomalehdet Hesarista Iltasanomiin digitaalisena versiona. Suosikkikirjailijana hän pitää kuitenkin Laila Hirvisaarta ja sanoo tykkäävänsä Lailan kirjoista kovasti.
       Toimittaja Liisa Talvitie oli saanut paljon aikaan toimittajana ja sanoi lukevansa monia romaaneja aivan laidasta laitaan ja vaihtelee usein kirjallisuutta myös kollegansa Eve Hietamiehen kanssa.
   Eve Hietamies on media-alan monitoiminainen. Milloin toimittajana, milloin tv-käsikirjoittajana kunnostautuva Eve saa paljon aikaan ja jotenki tästä ajasta hän myös ehtii käyttää lukemiseen illassa lähemmäs kaksi tuntia. Ei voi muuta todeta kuin, että miten hänellä riittää aika tähän kaikkeen, kun hän vielä kaiken lisäksi kirjoittaa omaa romaaniaan.
          Kaiken kaikkiaan lukevamessut olivat hienosti järjestetty ja varsinkin Apu-lehden osuus oli minusta hyvin organisoitu ja puheen sorinaa saatiin kunnolla aikaan, oli ilo käydä messuilla, vaikka ensin oli vähän ennakkoluuloja, mutta tapahtuma oli hyvin toteutettu.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Uutinen syntyy uudelleen väitöstilaisuus Jyväskylän yliopistossa lauantaina 5.10

Aamulla auto starttasi Helsingistä kohti Suomen Ateenaa yliopistokaupunki Jyväskylää. Ilmassa oli mediallinen iltapäivä ja väitöstilaisuus, jolta itse journalismin opiskelijana odotin paljon.  Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoin jo ennen yhtätoista. Söimme maittavan kasviskeittoannoksen päijänteen heijastuen taustalla järvensinisenä.

   Väitöstilaisuus alkoi kello 12.15, kun väittelijät Filosofian maisteri Timo Hyvönen ja Tampereen yliopiston journalismin professori Ari Heinonen saapuivat paikalle akateemisen vartin puitteissa. Väittelytilaisuus alkoi väitöksen esittelyllä. Väitöksen aiheena oli uutinen syntyy uudelleen, uutinen ja uutisjournalismi monimediaisessa toimintaympäristössä aiheena ylen alueelliset uutiset. Timo oli tehnyt hienon väitöksen, mutta jos saisi vähän olla mediakriittinen, ehkä liikaa yhdestä näkökohdasta eli liikaa tuli juttua ylestä ja sen haasteista moninaisessa mediamaailmassa. Vaikka kritisoin väitöstä, niin minusta silti väitös oli todella hyvin tehty ja siitä huomasi, että siihen on käytetty seitsemän pitkää vuotta ja sitä tehtiin joskus jopa työaikana. Vastaväittelijä kehui ensin lähemmäs puoli tuntia väitöstä ja sitten alkoi kritisoimaan väitteen rakennetta ja tilastojen väritysten epäselvyyttä. Hän kritisoi myös sitä, ettei Timo ollut väitöksessään kertonut monimediaista eli intermediaalista toimintaympäristöä riittävän tarkasti ja havainnollisesti. Omaan korvaani palaute oli perusposiitivista en tiedä kuuntelinko riittävän tarkasti, kun monet väitöksessä olleet sanoivat Heinosen kritisoineen todella paljon Hyvösen Timon väitöskirjaa. Väitöksen pääaiheita oli monimediainen toimintaympäristö ja miten se näkyy lehdissä, internetissä ja televisiossa. Myös journalismin kriisiytyminen oli tapetilla, kuinka journalismilla ei mene hyvin ja koko media-ala on kriisissä. Kun kaiken uutisen saa netistä poimittua, vaikka ei haluaisi siitä maksaakkaan.

 Oli hyvä, että lähdin väitöstilaisuutta katsomaan, koska tilaisuus liippasi niin läheltä sitä mitä opiskelen ja siinä tuotiin hyvin esille median moninaisuus. Ja vielä kerran onnittelut filosofian tohtori Timo Hytöselle!

torstai 3. lokakuuta 2013

Lahden kansanopiston alumnin ajatuksia kansanopistovuoden jälkeen

Tänään Kansanopistomme journalismilinjan alumni Tuija Siltamäki oli vierailulla tunnillamme. Minua tavallaan samalla harmitti ja kiinnosti, kun entinen journalismilinjan opiskelija tuli vierailulle. Harmitti se, kuinka hän oli päässyt Tampereelle tänä keväänä ja itse kolkuttelin Vaasan yliopiston portteja, mutta unelma jäi pienestä kiinni. Kiinnostavaksi vierailun teki ihmisen rentous ja nuoren naisen hyvä tietämys journalismista ja siihen liittyvistä haasteista.

Tuija tuli kertomaan elämästä kansanopistovuoden jälkeen, kuinka hän pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia. Hän sanoi, että kannattaa tehdä paljon töitä unelmien eteen. Jos joku ala kiinnostaa, niin siihen kannattaa tutustua perin pohjin ja tehdä töitä päästääkseen alalle. Tuija itse on nykyisin Kouvolan sanomissa toimittajana ja hän pitää työstään kovasti, kun pääsee näkemään maailmaa tuollaisen pienemmän lehden ja alueen näkökulmasta.

Tuija kannusti kaikkia opiskelemaan ahkerasti ja päämäärätietoisesti kohti omaa päämääräänsä oli ala sitten mikä tahansa. Hän kannusti meitä kuuntelemaan, ottamaan asioista selvää ja seuraamaan monia tiedotuskanavia/ välineitä liittyen journalismiin.

Hän sanoi monta kertaa tämän tutun sloganin kaikesta oppii, niin myös tästäkin. Kiitos Tuijalle vierailusta, oli antoisaa kuunnella mihin voi päästä Kansanopistovuoden jälkeen!

maanantai 30. syyskuuta 2013

demonstraatio Reko Lundanin näytelmästä tarpeettomia ihmisiä

Kansanopistomme teatterilinja ykkösen opiskelijat pistivät itsensä todella likoon näytellessään osia Reko Lundanin näytelmästä tarpeettomia ihmisiä. Tunteiden skaala oli laidasta laitaan. Aina ihastumisen ihanasta ilosta, raivon tuomaan surulliseen ilmapiiriin. Teatterilinjalaiset olivat saaneet vapaat kädet näytellessään kohtauksia ja ohjaajan ei tarvinnut kuin kirjoittaa muistiin asioita mitä voisi parantaa.
 
  Teatterilinjalaiset esittivät neljä kohtausta kaksi kertaa ja näimme kaiken kaikkiaan jokaisesta hahmosta viisi tuiki erilaista tulkintaa. Mielestäni näytelmä oli mukaansatempaava vaikka näimmekin vain osviittaa suuresta kokonaisuudesta. Näytelmästä teki hyvän lahjakkaat nuoret näyttelijänalut, heillä on mahdollisuudet vaikka mihin vain, jos vain uskovat itseensä. Menisin mielelläni katsomaan tuollaisen näytelmän täysipitkänä versiona myös.

Esityksessä keskityttiin kahden henkilöhahmon Karin ja Tuulan väliseen dialogiin, kuten myös Petrin ja Sonjan väliseen vuoropuheluun. Kari oli työttömäksi jäänyt mies, joka raivoaa yhteiskunnan epäkohdista vaimolleen Tuulalle. Tuula on kaupassa töissä ja ajattelee, että he voisivat elää hänen rahoillaan, kun ei tajua asian oikeaa laitaa. Karilla ei ole rahaa ja päivätienestikin jää alle kahden euron, joten heillä on raha ja avioliittokriisi. Sonja on Tuulan räväkkä työkaveri, johon Tuulan hyvä ystävä Petri ihastuu, vaikka onkin monta vuotta Sonjaa vanhempi.

Esitys oli toteuttu hyvin ja yleisöystävällisesti. Juuri noin läheltä nähdyt esitykset tuovat katsojalle olon, että olisi itsekin osa hienoa ja kaunista esitysdemonstraatiota.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Toimittajan valta!

Ennen vanhaan toimittajilla oli enemmän oikeuksia ja huuruisten lounashetkien jälkeen sai kirjoittaa jutunkin, vaikka se olisikin ollut vähän asian vierestä. Tilanne rauhoittui vähitellen ja pitkät lounastauot jäivät taakse. Toimittajat joutuivat tekemään juttujaan tietyn konseptin mukaan millintarkasti määritetyille juttupaikoille tarkkaan sovitulla tyylillä kuten Elina Grundström kolumnissaan: Valta takaisin toimittajille!, Suomen lehdistön sivuilla kertoi. Tällainen konsepti on siinä mielessä hyvä, että lukijan kannalta lehdessä on selkeä rakenne ja jutut tutuissa paikoissa kuten esimerkiksi pääkirjoitus on aina lehden toisella sivulla eikä lehden lopussa. Jos lehdessä on tietty konsepti, niin lukijan on helpompi lukea sitä, kun tietää missä kohtaa lehteä juttu sijaitsee.
     
Vastakkainen näkökulma tähän on se, että esimerkiksi Etelä-Suomen sanomissa usein joku juttuaihe on lehden takasivulla, kuten vaikkapa urheiluun liittyvä juttu. Tällaista juttua lukijan on vaikea havaita, jos se ei ole urheilusivuilla ja tekee lukemisen hankalaksi. En usko, että monetkaan haluavat tv-ohjelmataulukkoa tutkiessaan lukea urheilusta taikka taloudesta ja monet eivät edes huomaa juttua, jos se on tv-ohjelmien alapuolella. Kun lehdissä puhutaan lehden konseptistä, tällaiseen sisältöön liittyvään juttuun voisi puuttua ja siirtää sen pienen urheilun tai talouden palstatilan sieltä lehden takasivulta aihealueeseen liittyvään osioon.
  
Sosiaalisen median tultua kuvioihin lukija haluaa lukea yhä pidempiä juttuja liittyen aiheeseen ja saada niiden avulla tarkempaa tietoa liittyen vallitsevaan uutiseen tai reportaasiin. Myös some on lisännyt ihmisten kiinnostavuutta uutisia kohtaan ja halutaan saada tieto heti eikä esimerkiksi kymmenen minuutin päästä. Tämä ei ole hyväksi perinteiselle tv-uutis tai sanomalehtijournalismille, koska monet eivät enää lue uutisia sanomalehdestä, jos samat uutiset löytyvät netistä yleensä ilmaiseksi. Uutisten suosio on tuonut myös maksumuurin, joka tietyllä tapaa on aivan älytön. Uutiset kun pystyy vielä lukemaan ilmaiseksi keltaisen lehdistön sivuilta, en tiedä mihin tämä mediamaailma menee, jos kaikki menee maksumuurin taakse. Miten sitten vaikka joku matalapalkkainen siivooja tai muuten matalapalkkainen pystyy lehteä lukemaan saatikka uutisia. Maksumuuri vie pohjan siltä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on epäreilua ja kannatan enemmänkin sitä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.