perjantai 4. huhtikuuta 2014
Wiki-kirjoittaminen ja sen paikallisuus
Lahden kaupunginkirjaston verkkopalvelusuunnittelija Merja Taavila kävi vierailulla perjantaina Lahden kansanopiston journalismilinjalla. Taavila tuli kertomaan Päijät-Hämeen wikista. Wiki liittyy nimensä mukaisesti päijäthämäläiseen elämään ja historiaan. Sinne voi kirjoittaa kuka tahansa, pitää tehdä vain tunnukset. Wiki on julkaistu vuoden 2014 alussa. Taavila oli mukana perustamassa Päijät-Hämeen wikia ja esikuvana wikille on ollut Hämeen-wiki. Hämeen-wiki perustuu Kanta-Hämeen tietoihin ja kertomuksiin. Kummatkin käyttävät pohjanaan samaa pohjaa, joka on kaikkien tuntemassa wikipediassa. Päijät-Hämeen wikiin voit halutessasi lisätä myös youtubepohjaisia videoita ja artikkeleihin kuvia. Taavila sanoo, että wikissä on tällä hetkellä 526 artikkelia ja suurin puute on matkailun puuttuminen luokista ja aihealueista. Sivuja kehitetään kokoajan ja halutaan ihmisiä mukaan luomaan sivustosta entistä parempi.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Viestintää jalkapalloviheriöllä
Viestintä on mukana arjessamme, halusimme tai emme. Puheet,
eleet, ilmeet ja kirjoitukset ovat viestintää siinä missä sosiaalinen media,
radio ja tv. Arkipäiväisissä tilanteissa puhe ja jopa kättelykin on viestintää.
Kättely viestii usein tervehdystä, mutta usein se tarkoittaa samaa kuin hauska
nähdä tai hauska tutustua. Jokainen kertomamme sana viestii kuulijalle
mielipiteitämme tai ajatuksiamme päivän polttavista puheenaiheista.
Viestintää voi opiskella
yliopistotasolla Vaasassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Journalismilinjallamme
kävi vierailulla viestinnän kolmannen vuoden opiskelija Siiri Salo Vaasan
yliopistosta. Salo kertoi unelmistaan ja suositteli viestintää kaikille. Hänen
mielestään Vaasa on mukava kaupunki ja viestintä siellä on palkitsevaa. Salolla
oli unelmana toimittajan ammatti, mutta kuten usein käy niin unelmat voivat
muuttua. Hänen kohdallaan ensimmäinen vuosi Vaasan yliopiston viestintälinjalla
oli lähtölaukaus sille, että hänestä voisi tulla viestinnän parissa
työskentelevä neito. Mitä Siiri
Salo sanoi sitten viestinnästä ammattina? Salo kertoi, että viestintä avaa
monia väyliä ja viestinnän parissa työskentelee nykyisin todella moni.
Viestintä ammattina on mahdollisuuksia täynnä ja Salo suositteli opiskelemaan
viestinnän parissa.
Entä oma
mielipiteeni viestinnästä ammattina? Mielestäni kansanopistomme viestinnän
kevät on ollut toiminnantäyteinen ja se on herättänyt kiinnostukseni viestintää
kohtaan on kasvanut. Viestinnän ammateista eniten minua kiinnostaa PR-työt.
Syynä tähän on kiinnostukseni jalkapalloa kohtaan. Unelmani olisi tehdä
tällaista työtä, jossakin huippusarjassa esimerkiksi Italian Serie Assa. PR-ihmisen työhön liittyy yrityksen markkinointi ja ottelutapahtumien
viihtyvyydestä huolehtiminen. Miksi sitten haluaisin tällaiseen ammattiin ja
juuri työskennellä jalkapallon parissa? Syynä on se, että pystyisin yhdistämään
kaksi toivealaani. Pelien seuraaminen ei olisi enää pelkästään oman faniuden
näkökulmasta, vaan myös katsojan kannalta. Pääsisin suunnittelemaan
ottelutapahtumia ja nauttimaan tunnelmasta jo viikkoja ennen avauspotkua.
Viestinnän
haittana voidaan pitää erilaista termistöä, jotka pitää taitaa, jos viestinnän
ammattilaiseksi halajaa. Entä jos en muistakaan tiettyä termiä ja sen
tarkoitusta. Olenko sitten pulassa? Mielestäni viestinnän termistöt kannattaa
jakaa aihealueittain ja opetella työssä tarvitsemat termit ulkoa ja tehdä
itselle muistisääntöjä. Pääset pitkälle myös viestinnän alalla uskomalla itseen
ja omiin vahvuuksiin.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Työharjoittelun kaksi upeaa viikkoa Keski-Hämeessä
Harjoitteluni alkoi entisen kansallisosakepankin tiloissa Keski-Häme paikallislehdessä Lammilla. Torstaipäivä 27.2 oli harjoittelun aloituspäivä, jolloin käytiin juuri ilmestynyttä Keski-Häme lehteä läpi ja mietittiin uusia juttuja ideoita tulevan viikon lehteen. Tämä sama käytiin joka torstai läpi toimituskokouksen merkeissä. Pääsin heti kirjoittamaan pääkirjoitusta ja kävin haastattelemassa harrastajamaalari Seija Salmista, jolla avautui näyttely Lammin kirjastossa. Pääsin työstämään juttuja, olemaan mukana toimituksen arjessa ja paikka tuntui aivan kuin olisi kotiin saapunut. Toimittajakollegat päätoimittajaa ja toimitusjohtajaa myöten olivat minulle mukavia ja tuntui, että minua arvostettiin yhtä paljon kuin oikeita toimittajia. Seuraavalla viikolla oli luvassa laskiaistiistai ja kävin kyselemässä seurakunnan koti- ja perhepäivähoidon työntekijöiltä heidän työstään. Tämä oli harjoitteluaikani vaikein haastattelu ja juttu. Epämukavuusalue oli jo valmiiksi kyseinen aihe ja haastateltavat eivät halunneet edes kuvaan, joka vaikeutti suuresti jutun tekemistä. Kuitenkin päätoimittaja kehui tekemiään juttujani ja sitä kuinka tartuin juttuaiheisiin, siitä vaan turhia mukisematta. Samaisen viikon perjantaina oli edessä se, mistä monet lehtien toimittajat ovat unelmoineet, eli puhumisesta politiikon kanssa. Pääsin kuuntelemaan entistä pääministeriämme ja nykyistä europarlamentaarikkoa Anneli Jäätteenmäkeä, kun hän oli eurovaalikiertueella Lammilla. Upea tilaisuus ja ainoana tiedotusvälineiden edustajana minulle tuli tärkeä olo. Toivottavasti artikkeli ilmestyisi ajallaan eli tulevan torstain lehdessä.
Harjoitteluaikani oli upeaa aikaa ja se oli paikka, johon olisi pidemmäksikin ajaksi voinut jäädä. Opin toimituksen arjesta kaikenlaista ja heti kolmen päivän jälkeen olin kaikkien kanssa ystävä ja sain jutuistani hyvää palautetta. Pääsin myös taittamaan juttuja, mutta se vaatii vielä opettelua. Siihen kyllä harjaantuu sitten, kun on päässyt sitä tekemään monia kertoja. Sain hyviä ohjeita toimittajakollegoiltani liittyen taittotyöhön ja juttujen työstöön. He myös ehdottivat juttuaiheita ja pääsin juttukeikoille mukaan. Suosittelen kaikille myös paikallislehtimediaa ja kannattaa aloittaa pienestä lehdestä, koska siellä saa eniten kokemusta tuleviin suurempiin ympyröihin.
Harjoitteluaikani oli upeaa aikaa ja se oli paikka, johon olisi pidemmäksikin ajaksi voinut jäädä. Opin toimituksen arjesta kaikenlaista ja heti kolmen päivän jälkeen olin kaikkien kanssa ystävä ja sain jutuistani hyvää palautetta. Pääsin myös taittamaan juttuja, mutta se vaatii vielä opettelua. Siihen kyllä harjaantuu sitten, kun on päässyt sitä tekemään monia kertoja. Sain hyviä ohjeita toimittajakollegoiltani liittyen taittotyöhön ja juttujen työstöön. He myös ehdottivat juttuaiheita ja pääsin juttukeikoille mukaan. Suosittelen kaikille myös paikallislehtimediaa ja kannattaa aloittaa pienestä lehdestä, koska siellä saa eniten kokemusta tuleviin suurempiin ympyröihin.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Hyönteissinfonian harjoitukset
Tällä viikolla Lahdessa on ollut upean talvinen sää. Kevättä odotellessa on hyvä saada sivistystä kulttuurin parista. Varsinkin klassisen musiikin parista. Tapahtumapaikkana Sibeliustalo, jossa en ollut ikinä käynyt, mutta kuinka upea ja kaikuva konserttipaikka se onkaan. Kaikuvuudesta huolimatta juuri kuin tehty klassiselle musiikille ja muulle taiteelle.
Sibeliustalo pääsi oikeuksiinsa tiistai-iltana, kun hyönteissinfonian
harjoitukset kajahtivat ilmoille. Upea esitys on ohjaaja Lasse Kantolan
käsialaa ja siinä on mukana monen eri alan taitajat. Aina näyttelijöistä
tanssikoreografeihin. En kerro esityksestä enempää kuin, että siinä musiikki
yhdistyy upeasti monen eri taiteen lajin kanssa. Ensi-ilta on 6.3 kello 18.30 Sibelius-talolla. Harjoitusten jälkeen voi odottaa upeaa spektaakkelia.
Ensiesitystä odotellen!!
maanantai 16. joulukuuta 2013
Peer
Teatteri Vanhassa Jukossa esitettävä Peer on nykyaikaisuuden kuvaus Henrik Ibsenin legendaarisesta näytelmästä. Peer tuo hyvin esiin aikamme suurimmat poliittiset tapahtumat aina Dachaun keskitysleiriltä Pattayan Seksikauppaan.
Lahden kansanopiston teatterilinja kakkosen opiskelijat tekevät raivokkaan hyvän roolityön ja esitys poliittisineen näkemyksineen oli mukaansatempaava teatteriproduktio. Toisen maailmansodan Hiroshiman hirmutapahtumat esitettiin, niin hyvin kuin ne voi teatterilavalla esittää. Väriseviä ja täriseviä ihmisiä joka puolella. Uuden Seelannin Rainbow Warriorkin esitettiin tosi hyvin ja laivaa kohdannut isku sai katsojan tajuamaan, että nyt oltiin oikeasti pulassa. Sotsin olympialaiset ja ihmisoikeustilanne esitettiin vakavan pessimistisesti.
Kaiken kaikkiaan roolisuoritukset olivat hyviä ja huomasi, että näyttelijöille oli kasvanut puolentoista vuoden aikana kokemusta näyttelemiseen ja he nauttivat lavalla olosta täysin siemauksin.
Esitys on sekalainen kokonaisuus ja välillä oli vaikea pysyä mukana mitä seuraavaksi tapahtuu, koska esityksen kronologisuus on sekalaista. Lopulta pysyi ihan hyvin mukana, mutta jäi jotenkin kaipaamaan sellaista kohokohtaa, joka olisi noussut esille. Sellaista mistä kahvipöydässä puhuttaisiin esitystä seuraavana päivänä. Kuitenkin ohjaaja Misa Palander oli hyvin nykyaikaistanut esityksen ja nykyaikaisen maailman poliittisuus näkyi hyvin esityksessä. Menneisyydestä voi ammentaa nykyaikaankin ja siinä Peer onnistui mainiosti.
Lahden kansanopiston teatterilinja kakkosen opiskelijat tekevät raivokkaan hyvän roolityön ja esitys poliittisineen näkemyksineen oli mukaansatempaava teatteriproduktio. Toisen maailmansodan Hiroshiman hirmutapahtumat esitettiin, niin hyvin kuin ne voi teatterilavalla esittää. Väriseviä ja täriseviä ihmisiä joka puolella. Uuden Seelannin Rainbow Warriorkin esitettiin tosi hyvin ja laivaa kohdannut isku sai katsojan tajuamaan, että nyt oltiin oikeasti pulassa. Sotsin olympialaiset ja ihmisoikeustilanne esitettiin vakavan pessimistisesti.
Kaiken kaikkiaan roolisuoritukset olivat hyviä ja huomasi, että näyttelijöille oli kasvanut puolentoista vuoden aikana kokemusta näyttelemiseen ja he nauttivat lavalla olosta täysin siemauksin.
Esitys on sekalainen kokonaisuus ja välillä oli vaikea pysyä mukana mitä seuraavaksi tapahtuu, koska esityksen kronologisuus on sekalaista. Lopulta pysyi ihan hyvin mukana, mutta jäi jotenkin kaipaamaan sellaista kohokohtaa, joka olisi noussut esille. Sellaista mistä kahvipöydässä puhuttaisiin esitystä seuraavana päivänä. Kuitenkin ohjaaja Misa Palander oli hyvin nykyaikaistanut esityksen ja nykyaikaisen maailman poliittisuus näkyi hyvin esityksessä. Menneisyydestä voi ammentaa nykyaikaankin ja siinä Peer onnistui mainiosti.
torstai 28. marraskuuta 2013
Ammattilaisjalkapalloilijan menestys Suomessa
Huippu-urheilijat ovat nousseet median kautta parrasvaloihin ja siihen liittyy suurena osana menestys. He ovat painaneet pitkää päivää harrastamansa lajin eteen menestyäkseen siinä. Kukaan ei ole lahjakas jo syntymästään,vaan se vaatii paljon työtunteja, nöyryyttä. Pitää osata kohdata myös vastoinkäymiset ja selvitä niistä.
Helsingin jalkapalloklubin keskikenttäpelaaja Erfan Zeneli, sanoo menestyksen varjopuolen eli vastoinkäymisten olevan raastavaa. Hän toteaa, että pitää mennä pää pystyssä eteenpäin.
- Pieleen menneen kauden jälkeen, pitää vaan yrittää ja pelata paremmin, että saavuttaa taas menestyksen aallonharjan, mietiskelee Zeneli.
Ammattilaisjalkapalloilijat kuuluvat myös tähän huippu-urheilija kategoriaan. He pelaavat jalkapalloa rakkaudesta lajiin ja menestyksen eteen. Menestys vaatii sitä, että pitää olla tosi sitoutuneena, siihen asiaan mitä teet.
-Pitää joka päivä vaatia itseltään parempaa suorittamista, sanoo Suomen A-maajoukkueessakin esiintynyt, Erfan Zeneli. Pitää antaa kentällä 110 prosenttia joka päivä, jos haluaa edes unelmoida menestymisestä.
-Menestyminen tuo mieleen neljä Suomen mestaruutta ja kolme Suomen cupin voittoa, muistelee Zeneli. Ja paljon hyviä pelejä, kuten kotivoitto Schalke 04:stä vuonna 2011 , ja syksyllä 2012 pelaaminen tasan Espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan.
-Menestyminen on ennen kaikkea joukkuepeliä, sanoo Erfan Zeneli. Hän sanoo Helsingin jalkapalloklubin menestyksen salaisuudeksi hyvän joukkuehengen ja sen että kaikilla on hauskaa, vaikka ammattilaispelaajan arki onkin rankkaa.
Arki voi olla myös menestymistä, kuten voi todeta Zenelin ja HJK:n hienoista saavutuksista.
Helsingin jalkapalloklubin keskikenttäpelaaja Erfan Zeneli, sanoo menestyksen varjopuolen eli vastoinkäymisten olevan raastavaa. Hän toteaa, että pitää mennä pää pystyssä eteenpäin.
- Pieleen menneen kauden jälkeen, pitää vaan yrittää ja pelata paremmin, että saavuttaa taas menestyksen aallonharjan, mietiskelee Zeneli.
Ammattilaisjalkapalloilijat kuuluvat myös tähän huippu-urheilija kategoriaan. He pelaavat jalkapalloa rakkaudesta lajiin ja menestyksen eteen. Menestys vaatii sitä, että pitää olla tosi sitoutuneena, siihen asiaan mitä teet.
-Pitää joka päivä vaatia itseltään parempaa suorittamista, sanoo Suomen A-maajoukkueessakin esiintynyt, Erfan Zeneli. Pitää antaa kentällä 110 prosenttia joka päivä, jos haluaa edes unelmoida menestymisestä.
-Menestyminen tuo mieleen neljä Suomen mestaruutta ja kolme Suomen cupin voittoa, muistelee Zeneli. Ja paljon hyviä pelejä, kuten kotivoitto Schalke 04:stä vuonna 2011 , ja syksyllä 2012 pelaaminen tasan Espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan.
-Menestyminen on ennen kaikkea joukkuepeliä, sanoo Erfan Zeneli. Hän sanoo Helsingin jalkapalloklubin menestyksen salaisuudeksi hyvän joukkuehengen ja sen että kaikilla on hauskaa, vaikka ammattilaispelaajan arki onkin rankkaa.
Arki voi olla myös menestymistä, kuten voi todeta Zenelin ja HJK:n hienoista saavutuksista.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Paula Ilvetsalo
Toimittaja Paula Ilvetsalo syntyi 1951 ja 16-vuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen juttunsa Teinilehteen, josta urkeni hänen poliittinen ja toimittaja-uransa. Vuonna 1971 hän aloitti Savon Sanomissa toimittajana, johon hän pääsi sattuman oikusta.
Hän kysyi silloiselta Savon Sanomien päätoimittajalta Mauri Auviselta, että pääsisikö lehteen toimittajaksi. Mauri tunsi hänet jo teiniliiton ajalta ja sanoi Paulalle vaatimuksena, ettei julkaise mitään kouluun tai koulupoliitikkaan liittyvää Savon Sanomissa. Kouluarvosanatkin olivat päätä huimaavia, joilla pääsee mihin tahansa toimittajan työhön, jos kouluarvosanoja pelkästään katsottaisiin.
Savon Sanomissa hän oli ideoimassa ja perustamassa Savon Sanomien Perheosiota, joka oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt Perheliite. Perheliite oli kokonaan Paulan ideoima osio, eikä ollut mikään tilaustyö.
Savon Sanomien aikaan hän piti mukavimpana juttukeikkana Charles ja Dianan häitä. Hänen mielestään häät olivat mukava tapahtuma ja piti hyvänä sitä, että häneltä löytyi kielitaitoa. Siihen maailman aikaan monen eri kielen taito ei suomalaiselle toimittajalle ollut itsestäänselvyys, siksi Paulan hyvää kielitaitoa pidettiin rikkautena.
Vuonna 1987 Paula siirtyi hyväpalkkaisesta työstä Savon Sanomien leivistä free-toimittajaksi. Paulan mielestä free-toimittajan arki on haastaavaa ja pitää käydä kodin ulkopuolella, muuten niitä keikkoja ei saa. Motivaationa työhön Ihmiset ja heidän arkensa. Paula teki ensin viherpiha-lehteen pakinoita puutarhan hoidosta, vaikka ei siitä mitään ymmärtänytkään. Paula kirjoittaa erilaisiin lehtiin, usein avotakka-nimiseen sisustuslehteen. Hänellä on juttukeikoilla mukana hänen poikansa Ahti Aalto, joka hoitaa valokuvaamisen. Paula haluaisi enemmän suomalaisia kirjeenvaihtajia maailmalle, koska niitä ei ole enää niin paljon. Paula tekee myös paljon yhteistyötä puolisonsa taitelija Markku Kolehmaisen kanssa. Heillä on paljon yhteisiä projekteja esimerkiksi Alapiha Ekenäs niminen huoneistohotelli Tammisaaressa. Siellä asuu paljon matkailijoita ja se on matkailijoiden suosiossa.
Paula on cosmopoliitti ja on asunut Euroopassa monessa maassa ja tykkää enemmän hektisestä elämästä kuin sellaisesta aivan rauhallisesta. Hän suosittelee ihmisiä käymään ulkomaillakin, kun tämä Suomi on aika syrjäisessä oleva pieni valtio.
Eli mitä journalistin kannattaa tehdä, jos alalle tulee, niin kannattaa yrittää myös ulkomaisiin medioihin kotimaisten lisäksi, suosittelee Paula Ilvetsalo.
Hän kysyi silloiselta Savon Sanomien päätoimittajalta Mauri Auviselta, että pääsisikö lehteen toimittajaksi. Mauri tunsi hänet jo teiniliiton ajalta ja sanoi Paulalle vaatimuksena, ettei julkaise mitään kouluun tai koulupoliitikkaan liittyvää Savon Sanomissa. Kouluarvosanatkin olivat päätä huimaavia, joilla pääsee mihin tahansa toimittajan työhön, jos kouluarvosanoja pelkästään katsottaisiin.
Savon Sanomissa hän oli ideoimassa ja perustamassa Savon Sanomien Perheosiota, joka oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt Perheliite. Perheliite oli kokonaan Paulan ideoima osio, eikä ollut mikään tilaustyö.
Savon Sanomien aikaan hän piti mukavimpana juttukeikkana Charles ja Dianan häitä. Hänen mielestään häät olivat mukava tapahtuma ja piti hyvänä sitä, että häneltä löytyi kielitaitoa. Siihen maailman aikaan monen eri kielen taito ei suomalaiselle toimittajalle ollut itsestäänselvyys, siksi Paulan hyvää kielitaitoa pidettiin rikkautena.
Vuonna 1987 Paula siirtyi hyväpalkkaisesta työstä Savon Sanomien leivistä free-toimittajaksi. Paulan mielestä free-toimittajan arki on haastaavaa ja pitää käydä kodin ulkopuolella, muuten niitä keikkoja ei saa. Motivaationa työhön Ihmiset ja heidän arkensa. Paula teki ensin viherpiha-lehteen pakinoita puutarhan hoidosta, vaikka ei siitä mitään ymmärtänytkään. Paula kirjoittaa erilaisiin lehtiin, usein avotakka-nimiseen sisustuslehteen. Hänellä on juttukeikoilla mukana hänen poikansa Ahti Aalto, joka hoitaa valokuvaamisen. Paula haluaisi enemmän suomalaisia kirjeenvaihtajia maailmalle, koska niitä ei ole enää niin paljon. Paula tekee myös paljon yhteistyötä puolisonsa taitelija Markku Kolehmaisen kanssa. Heillä on paljon yhteisiä projekteja esimerkiksi Alapiha Ekenäs niminen huoneistohotelli Tammisaaressa. Siellä asuu paljon matkailijoita ja se on matkailijoiden suosiossa.
Paula on cosmopoliitti ja on asunut Euroopassa monessa maassa ja tykkää enemmän hektisestä elämästä kuin sellaisesta aivan rauhallisesta. Hän suosittelee ihmisiä käymään ulkomaillakin, kun tämä Suomi on aika syrjäisessä oleva pieni valtio.
Eli mitä journalistin kannattaa tehdä, jos alalle tulee, niin kannattaa yrittää myös ulkomaisiin medioihin kotimaisten lisäksi, suosittelee Paula Ilvetsalo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)