Jokainen meistä teki pareittain tai yksin viestintäsuunnitelman neljälle erilaisille lahtelaiselle yhdistykselle, siis jokaisella oli yksi yhdistys. Niistä teimme viestintäkartat ja suunnitelmat tavoitteista.
Itse opin lisää yhdistyksistä ja heidän tavasta viestiä muille. Jokaisella oli omat haasteensa ja parannettavat asiat.
Mitä sitten itse opin tästä yhdistysviestinnästä ja suunnitelman teosta? Päällimmäisenä jäi mieleen vaikeus, miten voi tehdä parannusehdotuksia yhdistyksen viestintään, jos yhdistyksen viestintä on lähellä täydellisyyttä. Nostin esille kolme tavoitetta, joista voisi pitää kiinni. Ne olivat: Jäsenistöstä pidettävä huolta, tunnettavuuden lisääminen ja yleinen asenneilmasto. Näistä kaksi ensimmäistä olivat jo hyvällä mallilla, vain asenneilmaston parantamista voitiin pitää uutena ehdotuksena yhdistyksen viestintään.
Toinen asia mikä oli haastavinta, niin esityksen esittäminen. Sitä voisi parantaa ja opetella vieläkin paremmaksi esittäjäksi. Olin sieltä täältä unohtanut sanoja, hyvä kuitenkin, että yhdistykselle loppujen lopuksi asiani meni perille. Voisin opetella esittämään hitaammin, jotta puhekin kuulostaisi sujuvalta ja mukavalta kuunnella yleisönkin kannalta.
Kaiken kaikkiaan koko viestinnän kevät on ollut oppimisen aikaa meille kaikille. Itse opin ainakin sen, miten yhdistykset viestivät ja miten pieniäkin asioita voi viestintään liittyä. Toivottavasti pääsen vastaisuudessakin käyttämään erilaisia viestintätaitoja ja tekemään lisää esityksiä.
Tekemällä oppii!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Kevään unelmat ja painajaiset
Kevät on unelmoinnin aikaa. Itse unelmoin pitkistä yöunista,
maailmanympärimatkasta ja siitä, että keväässä olisi taikaa. Tämä on
värikkyyden vuodenaikaa, jolloin sateen jälkeen taivaalle piirtyy värikäs
valoilmiö sateenkaaren muodossa. Sateenkaari tuo väriä elämään, vaikka monet näkeekin
siinä sukupuolisen tasa-arvon värit, mikä on kaunis ajatus.
Jos
ihminen nukkuu pitkiä yöunia sanotaan, että tämä olisi kuin rahaa laittaisi
pankkiin tai hän laskee lampaita. Pitkissä yöunissa näkee monenlaista ja pahimmillaan
hirviö saapuu kävelykepillään osoittamaan juuri sinua. Silloin olet ihan
lukossa ja näet vain mustaa. Miten minä pääsisin tästä mustasta lukosta pois?
Ajattelemalla vain kauniita ja mukavia ajatuksia pääsee painajaismaisesta
lukosta pois.
Tähdenlento on upeinta, mitä ihminen voi kokea illan hämärtyessä. Tähdenlento tuo mieleen mukavia ajatuksia ja vihdoin musta lukko on kukistettu.
Wiki-kirjoittaminen ja sen paikallisuus
Lahden kaupunginkirjaston verkkopalvelusuunnittelija Merja Taavila kävi vierailulla perjantaina Lahden kansanopiston journalismilinjalla. Taavila tuli kertomaan Päijät-Hämeen wikista. Wiki liittyy nimensä mukaisesti päijäthämäläiseen elämään ja historiaan. Sinne voi kirjoittaa kuka tahansa, pitää tehdä vain tunnukset. Wiki on julkaistu vuoden 2014 alussa. Taavila oli mukana perustamassa Päijät-Hämeen wikia ja esikuvana wikille on ollut Hämeen-wiki. Hämeen-wiki perustuu Kanta-Hämeen tietoihin ja kertomuksiin. Kummatkin käyttävät pohjanaan samaa pohjaa, joka on kaikkien tuntemassa wikipediassa. Päijät-Hämeen wikiin voit halutessasi lisätä myös youtubepohjaisia videoita ja artikkeleihin kuvia. Taavila sanoo, että wikissä on tällä hetkellä 526 artikkelia ja suurin puute on matkailun puuttuminen luokista ja aihealueista. Sivuja kehitetään kokoajan ja halutaan ihmisiä mukaan luomaan sivustosta entistä parempi.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Viestintää jalkapalloviheriöllä
Viestintä on mukana arjessamme, halusimme tai emme. Puheet,
eleet, ilmeet ja kirjoitukset ovat viestintää siinä missä sosiaalinen media,
radio ja tv. Arkipäiväisissä tilanteissa puhe ja jopa kättelykin on viestintää.
Kättely viestii usein tervehdystä, mutta usein se tarkoittaa samaa kuin hauska
nähdä tai hauska tutustua. Jokainen kertomamme sana viestii kuulijalle
mielipiteitämme tai ajatuksiamme päivän polttavista puheenaiheista.
Viestintää voi opiskella
yliopistotasolla Vaasassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Journalismilinjallamme
kävi vierailulla viestinnän kolmannen vuoden opiskelija Siiri Salo Vaasan
yliopistosta. Salo kertoi unelmistaan ja suositteli viestintää kaikille. Hänen
mielestään Vaasa on mukava kaupunki ja viestintä siellä on palkitsevaa. Salolla
oli unelmana toimittajan ammatti, mutta kuten usein käy niin unelmat voivat
muuttua. Hänen kohdallaan ensimmäinen vuosi Vaasan yliopiston viestintälinjalla
oli lähtölaukaus sille, että hänestä voisi tulla viestinnän parissa
työskentelevä neito. Mitä Siiri
Salo sanoi sitten viestinnästä ammattina? Salo kertoi, että viestintä avaa
monia väyliä ja viestinnän parissa työskentelee nykyisin todella moni.
Viestintä ammattina on mahdollisuuksia täynnä ja Salo suositteli opiskelemaan
viestinnän parissa.
Entä oma
mielipiteeni viestinnästä ammattina? Mielestäni kansanopistomme viestinnän
kevät on ollut toiminnantäyteinen ja se on herättänyt kiinnostukseni viestintää
kohtaan on kasvanut. Viestinnän ammateista eniten minua kiinnostaa PR-työt.
Syynä tähän on kiinnostukseni jalkapalloa kohtaan. Unelmani olisi tehdä
tällaista työtä, jossakin huippusarjassa esimerkiksi Italian Serie Assa. PR-ihmisen työhön liittyy yrityksen markkinointi ja ottelutapahtumien
viihtyvyydestä huolehtiminen. Miksi sitten haluaisin tällaiseen ammattiin ja
juuri työskennellä jalkapallon parissa? Syynä on se, että pystyisin yhdistämään
kaksi toivealaani. Pelien seuraaminen ei olisi enää pelkästään oman faniuden
näkökulmasta, vaan myös katsojan kannalta. Pääsisin suunnittelemaan
ottelutapahtumia ja nauttimaan tunnelmasta jo viikkoja ennen avauspotkua.
Viestinnän
haittana voidaan pitää erilaista termistöä, jotka pitää taitaa, jos viestinnän
ammattilaiseksi halajaa. Entä jos en muistakaan tiettyä termiä ja sen
tarkoitusta. Olenko sitten pulassa? Mielestäni viestinnän termistöt kannattaa
jakaa aihealueittain ja opetella työssä tarvitsemat termit ulkoa ja tehdä
itselle muistisääntöjä. Pääset pitkälle myös viestinnän alalla uskomalla itseen
ja omiin vahvuuksiin.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Työharjoittelun kaksi upeaa viikkoa Keski-Hämeessä
Harjoitteluni alkoi entisen kansallisosakepankin tiloissa Keski-Häme paikallislehdessä Lammilla. Torstaipäivä 27.2 oli harjoittelun aloituspäivä, jolloin käytiin juuri ilmestynyttä Keski-Häme lehteä läpi ja mietittiin uusia juttuja ideoita tulevan viikon lehteen. Tämä sama käytiin joka torstai läpi toimituskokouksen merkeissä. Pääsin heti kirjoittamaan pääkirjoitusta ja kävin haastattelemassa harrastajamaalari Seija Salmista, jolla avautui näyttely Lammin kirjastossa. Pääsin työstämään juttuja, olemaan mukana toimituksen arjessa ja paikka tuntui aivan kuin olisi kotiin saapunut. Toimittajakollegat päätoimittajaa ja toimitusjohtajaa myöten olivat minulle mukavia ja tuntui, että minua arvostettiin yhtä paljon kuin oikeita toimittajia. Seuraavalla viikolla oli luvassa laskiaistiistai ja kävin kyselemässä seurakunnan koti- ja perhepäivähoidon työntekijöiltä heidän työstään. Tämä oli harjoitteluaikani vaikein haastattelu ja juttu. Epämukavuusalue oli jo valmiiksi kyseinen aihe ja haastateltavat eivät halunneet edes kuvaan, joka vaikeutti suuresti jutun tekemistä. Kuitenkin päätoimittaja kehui tekemiään juttujani ja sitä kuinka tartuin juttuaiheisiin, siitä vaan turhia mukisematta. Samaisen viikon perjantaina oli edessä se, mistä monet lehtien toimittajat ovat unelmoineet, eli puhumisesta politiikon kanssa. Pääsin kuuntelemaan entistä pääministeriämme ja nykyistä europarlamentaarikkoa Anneli Jäätteenmäkeä, kun hän oli eurovaalikiertueella Lammilla. Upea tilaisuus ja ainoana tiedotusvälineiden edustajana minulle tuli tärkeä olo. Toivottavasti artikkeli ilmestyisi ajallaan eli tulevan torstain lehdessä.
Harjoitteluaikani oli upeaa aikaa ja se oli paikka, johon olisi pidemmäksikin ajaksi voinut jäädä. Opin toimituksen arjesta kaikenlaista ja heti kolmen päivän jälkeen olin kaikkien kanssa ystävä ja sain jutuistani hyvää palautetta. Pääsin myös taittamaan juttuja, mutta se vaatii vielä opettelua. Siihen kyllä harjaantuu sitten, kun on päässyt sitä tekemään monia kertoja. Sain hyviä ohjeita toimittajakollegoiltani liittyen taittotyöhön ja juttujen työstöön. He myös ehdottivat juttuaiheita ja pääsin juttukeikoille mukaan. Suosittelen kaikille myös paikallislehtimediaa ja kannattaa aloittaa pienestä lehdestä, koska siellä saa eniten kokemusta tuleviin suurempiin ympyröihin.
Harjoitteluaikani oli upeaa aikaa ja se oli paikka, johon olisi pidemmäksikin ajaksi voinut jäädä. Opin toimituksen arjesta kaikenlaista ja heti kolmen päivän jälkeen olin kaikkien kanssa ystävä ja sain jutuistani hyvää palautetta. Pääsin myös taittamaan juttuja, mutta se vaatii vielä opettelua. Siihen kyllä harjaantuu sitten, kun on päässyt sitä tekemään monia kertoja. Sain hyviä ohjeita toimittajakollegoiltani liittyen taittotyöhön ja juttujen työstöön. He myös ehdottivat juttuaiheita ja pääsin juttukeikoille mukaan. Suosittelen kaikille myös paikallislehtimediaa ja kannattaa aloittaa pienestä lehdestä, koska siellä saa eniten kokemusta tuleviin suurempiin ympyröihin.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Hyönteissinfonian harjoitukset
Tällä viikolla Lahdessa on ollut upean talvinen sää. Kevättä odotellessa on hyvä saada sivistystä kulttuurin parista. Varsinkin klassisen musiikin parista. Tapahtumapaikkana Sibeliustalo, jossa en ollut ikinä käynyt, mutta kuinka upea ja kaikuva konserttipaikka se onkaan. Kaikuvuudesta huolimatta juuri kuin tehty klassiselle musiikille ja muulle taiteelle.
Sibeliustalo pääsi oikeuksiinsa tiistai-iltana, kun hyönteissinfonian
harjoitukset kajahtivat ilmoille. Upea esitys on ohjaaja Lasse Kantolan
käsialaa ja siinä on mukana monen eri alan taitajat. Aina näyttelijöistä
tanssikoreografeihin. En kerro esityksestä enempää kuin, että siinä musiikki
yhdistyy upeasti monen eri taiteen lajin kanssa. Ensi-ilta on 6.3 kello 18.30 Sibelius-talolla. Harjoitusten jälkeen voi odottaa upeaa spektaakkelia.
Ensiesitystä odotellen!!
maanantai 16. joulukuuta 2013
Peer
Teatteri Vanhassa Jukossa esitettävä Peer on nykyaikaisuuden kuvaus Henrik Ibsenin legendaarisesta näytelmästä. Peer tuo hyvin esiin aikamme suurimmat poliittiset tapahtumat aina Dachaun keskitysleiriltä Pattayan Seksikauppaan.
Lahden kansanopiston teatterilinja kakkosen opiskelijat tekevät raivokkaan hyvän roolityön ja esitys poliittisineen näkemyksineen oli mukaansatempaava teatteriproduktio. Toisen maailmansodan Hiroshiman hirmutapahtumat esitettiin, niin hyvin kuin ne voi teatterilavalla esittää. Väriseviä ja täriseviä ihmisiä joka puolella. Uuden Seelannin Rainbow Warriorkin esitettiin tosi hyvin ja laivaa kohdannut isku sai katsojan tajuamaan, että nyt oltiin oikeasti pulassa. Sotsin olympialaiset ja ihmisoikeustilanne esitettiin vakavan pessimistisesti.
Kaiken kaikkiaan roolisuoritukset olivat hyviä ja huomasi, että näyttelijöille oli kasvanut puolentoista vuoden aikana kokemusta näyttelemiseen ja he nauttivat lavalla olosta täysin siemauksin.
Esitys on sekalainen kokonaisuus ja välillä oli vaikea pysyä mukana mitä seuraavaksi tapahtuu, koska esityksen kronologisuus on sekalaista. Lopulta pysyi ihan hyvin mukana, mutta jäi jotenkin kaipaamaan sellaista kohokohtaa, joka olisi noussut esille. Sellaista mistä kahvipöydässä puhuttaisiin esitystä seuraavana päivänä. Kuitenkin ohjaaja Misa Palander oli hyvin nykyaikaistanut esityksen ja nykyaikaisen maailman poliittisuus näkyi hyvin esityksessä. Menneisyydestä voi ammentaa nykyaikaankin ja siinä Peer onnistui mainiosti.
Lahden kansanopiston teatterilinja kakkosen opiskelijat tekevät raivokkaan hyvän roolityön ja esitys poliittisineen näkemyksineen oli mukaansatempaava teatteriproduktio. Toisen maailmansodan Hiroshiman hirmutapahtumat esitettiin, niin hyvin kuin ne voi teatterilavalla esittää. Väriseviä ja täriseviä ihmisiä joka puolella. Uuden Seelannin Rainbow Warriorkin esitettiin tosi hyvin ja laivaa kohdannut isku sai katsojan tajuamaan, että nyt oltiin oikeasti pulassa. Sotsin olympialaiset ja ihmisoikeustilanne esitettiin vakavan pessimistisesti.
Kaiken kaikkiaan roolisuoritukset olivat hyviä ja huomasi, että näyttelijöille oli kasvanut puolentoista vuoden aikana kokemusta näyttelemiseen ja he nauttivat lavalla olosta täysin siemauksin.
Esitys on sekalainen kokonaisuus ja välillä oli vaikea pysyä mukana mitä seuraavaksi tapahtuu, koska esityksen kronologisuus on sekalaista. Lopulta pysyi ihan hyvin mukana, mutta jäi jotenkin kaipaamaan sellaista kohokohtaa, joka olisi noussut esille. Sellaista mistä kahvipöydässä puhuttaisiin esitystä seuraavana päivänä. Kuitenkin ohjaaja Misa Palander oli hyvin nykyaikaistanut esityksen ja nykyaikaisen maailman poliittisuus näkyi hyvin esityksessä. Menneisyydestä voi ammentaa nykyaikaankin ja siinä Peer onnistui mainiosti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
