Kansanopistomme teatterilinja ykkösen opiskelijat pistivät itsensä todella likoon näytellessään osia Reko Lundanin näytelmästä tarpeettomia ihmisiä. Tunteiden skaala oli laidasta laitaan. Aina ihastumisen ihanasta ilosta, raivon tuomaan surulliseen ilmapiiriin. Teatterilinjalaiset olivat saaneet vapaat kädet näytellessään kohtauksia ja ohjaajan ei tarvinnut kuin kirjoittaa muistiin asioita mitä voisi parantaa.
Teatterilinjalaiset esittivät neljä kohtausta kaksi kertaa ja näimme
kaiken kaikkiaan jokaisesta hahmosta viisi tuiki erilaista tulkintaa. Mielestäni näytelmä oli mukaansatempaava vaikka näimmekin vain osviittaa suuresta kokonaisuudesta. Näytelmästä teki hyvän lahjakkaat nuoret näyttelijänalut, heillä on mahdollisuudet vaikka mihin vain, jos vain uskovat itseensä. Menisin mielelläni katsomaan tuollaisen näytelmän täysipitkänä versiona myös.
Esityksessä keskityttiin kahden henkilöhahmon Karin ja Tuulan väliseen dialogiin, kuten myös Petrin ja Sonjan väliseen vuoropuheluun. Kari oli työttömäksi jäänyt mies, joka raivoaa yhteiskunnan epäkohdista vaimolleen Tuulalle. Tuula on kaupassa töissä ja ajattelee, että he voisivat elää hänen rahoillaan, kun ei tajua asian oikeaa laitaa. Karilla ei ole rahaa ja päivätienestikin jää alle kahden euron, joten heillä on raha ja avioliittokriisi. Sonja on Tuulan räväkkä työkaveri, johon Tuulan hyvä ystävä Petri ihastuu, vaikka onkin monta vuotta Sonjaa vanhempi.
Esitys oli toteuttu hyvin ja yleisöystävällisesti. Juuri noin läheltä nähdyt esitykset tuovat katsojalle olon, että olisi itsekin osa hienoa ja kaunista esitysdemonstraatiota.
maanantai 30. syyskuuta 2013
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Toimittajan valta!
Ennen vanhaan toimittajilla oli enemmän oikeuksia ja huuruisten lounashetkien jälkeen sai kirjoittaa jutunkin, vaikka se olisikin ollut vähän asian vierestä. Tilanne rauhoittui vähitellen ja pitkät lounastauot jäivät taakse. Toimittajat joutuivat tekemään juttujaan tietyn konseptin mukaan millintarkasti määritetyille juttupaikoille tarkkaan sovitulla tyylillä kuten Elina Grundström kolumnissaan: Valta takaisin toimittajille!, Suomen lehdistön sivuilla kertoi. Tällainen konsepti on siinä mielessä hyvä, että lukijan kannalta lehdessä on selkeä rakenne ja jutut tutuissa paikoissa kuten esimerkiksi pääkirjoitus on aina lehden toisella sivulla eikä lehden lopussa. Jos lehdessä on tietty konsepti, niin lukijan on helpompi lukea sitä, kun tietää missä kohtaa lehteä juttu sijaitsee.
Vastakkainen näkökulma tähän on se, että esimerkiksi Etelä-Suomen sanomissa usein joku juttuaihe on lehden takasivulla, kuten vaikkapa urheiluun liittyvä juttu. Tällaista juttua lukijan on vaikea havaita, jos se ei ole urheilusivuilla ja tekee lukemisen hankalaksi. En usko, että monetkaan haluavat tv-ohjelmataulukkoa tutkiessaan lukea urheilusta taikka taloudesta ja monet eivät edes huomaa juttua, jos se on tv-ohjelmien alapuolella. Kun lehdissä puhutaan lehden konseptistä, tällaiseen sisältöön liittyvään juttuun voisi puuttua ja siirtää sen pienen urheilun tai talouden palstatilan sieltä lehden takasivulta aihealueeseen liittyvään osioon.
Sosiaalisen median tultua kuvioihin lukija haluaa lukea yhä pidempiä juttuja liittyen aiheeseen ja saada niiden avulla tarkempaa tietoa liittyen vallitsevaan uutiseen tai reportaasiin. Myös some on lisännyt ihmisten kiinnostavuutta uutisia kohtaan ja halutaan saada tieto heti eikä esimerkiksi kymmenen minuutin päästä. Tämä ei ole hyväksi perinteiselle tv-uutis tai sanomalehtijournalismille, koska monet eivät enää lue uutisia sanomalehdestä, jos samat uutiset löytyvät netistä yleensä ilmaiseksi. Uutisten suosio on tuonut myös maksumuurin, joka tietyllä tapaa on aivan älytön. Uutiset kun pystyy vielä lukemaan ilmaiseksi keltaisen lehdistön sivuilta, en tiedä mihin tämä mediamaailma menee, jos kaikki menee maksumuurin taakse. Miten sitten vaikka joku matalapalkkainen siivooja tai muuten matalapalkkainen pystyy lehteä lukemaan saatikka uutisia. Maksumuuri vie pohjan siltä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on epäreilua ja kannatan enemmänkin sitä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.
Vastakkainen näkökulma tähän on se, että esimerkiksi Etelä-Suomen sanomissa usein joku juttuaihe on lehden takasivulla, kuten vaikkapa urheiluun liittyvä juttu. Tällaista juttua lukijan on vaikea havaita, jos se ei ole urheilusivuilla ja tekee lukemisen hankalaksi. En usko, että monetkaan haluavat tv-ohjelmataulukkoa tutkiessaan lukea urheilusta taikka taloudesta ja monet eivät edes huomaa juttua, jos se on tv-ohjelmien alapuolella. Kun lehdissä puhutaan lehden konseptistä, tällaiseen sisältöön liittyvään juttuun voisi puuttua ja siirtää sen pienen urheilun tai talouden palstatilan sieltä lehden takasivulta aihealueeseen liittyvään osioon.
Sosiaalisen median tultua kuvioihin lukija haluaa lukea yhä pidempiä juttuja liittyen aiheeseen ja saada niiden avulla tarkempaa tietoa liittyen vallitsevaan uutiseen tai reportaasiin. Myös some on lisännyt ihmisten kiinnostavuutta uutisia kohtaan ja halutaan saada tieto heti eikä esimerkiksi kymmenen minuutin päästä. Tämä ei ole hyväksi perinteiselle tv-uutis tai sanomalehtijournalismille, koska monet eivät enää lue uutisia sanomalehdestä, jos samat uutiset löytyvät netistä yleensä ilmaiseksi. Uutisten suosio on tuonut myös maksumuurin, joka tietyllä tapaa on aivan älytön. Uutiset kun pystyy vielä lukemaan ilmaiseksi keltaisen lehdistön sivuilta, en tiedä mihin tämä mediamaailma menee, jos kaikki menee maksumuurin taakse. Miten sitten vaikka joku matalapalkkainen siivooja tai muuten matalapalkkainen pystyy lehteä lukemaan saatikka uutisia. Maksumuuri vie pohjan siltä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on epäreilua ja kannatan enemmänkin sitä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Uutinen on osa jokapäiväistä elämäämme
En ole melkein viikkoon mitään kirjoittanut, joten tänään olisi aika jotakin tihrustaa journalistiopiskelijan elosta. Tänään keskiviikkona oli vihdoin täysi työpäivä puoli kymmenestä puoli neljään. Viime päivät ovat olleet aika lyhykäisiä, mutta onneksi tämä kaunis keskiviikkopäivä oli pidempi. Tänään käsittelyssä oli tuiki tärkeä journalistin työkalu eli uutinen ja mitä kaikkea uutiset pitävät sisällään ja mihin kysymyksiin uutiset vastaavat. Saimme hienoja keskusteluita aikaan uutisista ja niiden taustoista. Siitä, että onko uutinen paikallinen vaiko kauempaa tehty uutispätkä. Maittavan ruoan ja välipalan jälkeen rupesimme tekemään omaa uutista, joka oli kuviteltu siinä mielessä, että uutista ei missään julkaistu. Lahti näytti parhaat puolensa auringon laskiessa mailleen ja kirjoittelen taas täältä kauniin rujosta Päijät-hämeen pääkaupungista!
torstai 22. elokuuta 2013
Taiteen ja tekstin sävyttämä päivä 22.8
Torstaihin herättiin aurinkoisessa säässä ja täynnä energiaa puhkuen uuteen päivään kiiruhdettiin hyvin syödyn aamupalan jälkeen jyhkeään kivilinnaan. Luvassa oli nimittäin haastattelu, mitä minusta tulee tämän kevään jälkeen ja mitkä asiat minua journalistisessa kentässä kiinnostavat. Haastattelu sujui kivasti vaikka välillä asian vierestä mentiinkin ja tosi paljon tuli puhuttua ihan asiaakin, mutta haastattelu kesti melkein tunnin, kun keskimäärin sellainen kestäisi 20 minuuttia. Minulla oli vaan, niin paljon monituista sanottavaa, että oli mukavaa kertoa siitä, millä tavalla media on vaikuttanut elämääni.
Iltapäivällä meille esiteltiin mitä kielenhuolto tekstianalyysi sisältää eli mitä me tulemme opiskelemaan tällaisella kurssilla. Asia oli kiinnostavaa ja opettajan hersyvä huumori sai porukan hersyvään naurunremakkaan ja tästä jo tajusin kurssin olevan, mitä mainioin monialaisineen teksteihin perustuviin asioihin. Luulen kurssin olevan yleishyödyllinen ja luulen, että tähänkin pätee opiston oma slogan "kaikesta oppii"!
Illan hämärtyessä suuntasimme kohti Lahden kaupunginteatteria ja teatterikauden avajaisia. Saimme esimakua tulevan kauden ohjelmistosta ja näimme pätkiä Lahden kaupunginteatterin suurproduktiosta West Side Storysta. Illan huipensi pienimuotoinen brittiläinen sää ja sen tuoma kirkas sateenkaarivaloilmiö, liittyikö tämä niihin sateenkaarikynsiin ken tietää. Kirjoittelen taas elämästäni Suomen Chicagosta eli kansankielellä Lahest!
Iltapäivällä meille esiteltiin mitä kielenhuolto tekstianalyysi sisältää eli mitä me tulemme opiskelemaan tällaisella kurssilla. Asia oli kiinnostavaa ja opettajan hersyvä huumori sai porukan hersyvään naurunremakkaan ja tästä jo tajusin kurssin olevan, mitä mainioin monialaisineen teksteihin perustuviin asioihin. Luulen kurssin olevan yleishyödyllinen ja luulen, että tähänkin pätee opiston oma slogan "kaikesta oppii"!
Illan hämärtyessä suuntasimme kohti Lahden kaupunginteatteria ja teatterikauden avajaisia. Saimme esimakua tulevan kauden ohjelmistosta ja näimme pätkiä Lahden kaupunginteatterin suurproduktiosta West Side Storysta. Illan huipensi pienimuotoinen brittiläinen sää ja sen tuoma kirkas sateenkaarivaloilmiö, liittyikö tämä niihin sateenkaarikynsiin ken tietää. Kirjoittelen taas elämästäni Suomen Chicagosta eli kansankielellä Lahest!
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Tulevaisuuden toimittajan ajatuksia 21.8
Keskiviikko sarasti hienosti jo aamuseiskalta hyppyrimäen takaa. Tämä lupasi hyvää ja antoisaa keskiviikkopäivää. Söin maittavan aamiaisen, jonka jälkeen suuntasin taas kohti ylväyttä korostavaa opinahjoamme. Luvassa oli keskustelua milloin sananvapaudesta Suomessa milloin Intiassa ja siitä minkälainen on toimittajan arki ja työ muuttuvassa maailmassa. Mielestäni keskustelu oli antoisaa, vaikka vähän jännittikin, mutta kyllä se hyvin ainakin omasta mielestäni meni ja kaikista juttuaiheista saatiin tasapuolisesti keskustelua aikaiseksi. Tämä on hyvä asia journalistisessa työssä, koska aina rakentava keskustelu ja argumetointi puolesta ja vastaan on tärkeää. Että osaa tuoda oman mielipiteen puhuttelevaan asiaan.
Huomenna on haastattelun aika ja vähäsen on kärpäsiä vatsassa:) Kirjoittelen taas!
Huomenna on haastattelun aika ja vähäsen on kärpäsiä vatsassa:) Kirjoittelen taas!
tiistai 20. elokuuta 2013
toinen päivä 20.8
Tiistaipäivään herättiin sumun keskeltä, joka toi mieleen brittiläisen sään, mutta onneksi sumun hälvennyttyä matkasin tuttuun tapaani opistolta taas jyhkeään kivilinnaan opiskelemaan innoissani uusia asioita. Ohjelmassa oli niinsanottu sosiaalisen median haltuunotto eli liityttiin twitteriin, johon olin jo aikoinani liittynyt ja jotakin jo kirjoittanut, mutta en oikein osannut kyseistä mediaa käyttää.
Seuraavana oli vuorossa lounasta ja lounaan jälkeen meillä oli käytännön infoa, opistoon liittyvistä käytänteistä.
Mutta asiaan, päivä huipentui erittäin kiinnostavaan Lahden runoviikon aloittavaan runokävelyyn, jossa käveltiin patsaalta toiselle ja lausuttiin runoja ja laulettiin hienoja yhteislauluja. Varsinkin saksofonisti oli tosi hyvä ja tuli mieleen sellainen niinsanottu vanhan liiton muusikko, joka päälle päin näytti tehneen työtään ainakin 30 vuotta. Patsaskävely oli kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma, vaikkakaan ei käyty Mannerheimin ratsastajapatsaalla taikka Kuningas Litmasen patsaalla Lahden jalkapallon pyhätössä Kisapuistossa.
Päivä huipentui kahvitteluhetkeen legendaarisella Mariankadun Sinuhella.
Kirjoittelen taas kuulumisiani opistoelämästä hienolla huumorilla höystettynä :).
Seuraavana oli vuorossa lounasta ja lounaan jälkeen meillä oli käytännön infoa, opistoon liittyvistä käytänteistä.
Mutta asiaan, päivä huipentui erittäin kiinnostavaan Lahden runoviikon aloittavaan runokävelyyn, jossa käveltiin patsaalta toiselle ja lausuttiin runoja ja laulettiin hienoja yhteislauluja. Varsinkin saksofonisti oli tosi hyvä ja tuli mieleen sellainen niinsanottu vanhan liiton muusikko, joka päälle päin näytti tehneen työtään ainakin 30 vuotta. Patsaskävely oli kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma, vaikkakaan ei käyty Mannerheimin ratsastajapatsaalla taikka Kuningas Litmasen patsaalla Lahden jalkapallon pyhätössä Kisapuistossa.
Päivä huipentui kahvitteluhetkeen legendaarisella Mariankadun Sinuhella.
Kirjoittelen taas kuulumisiani opistoelämästä hienolla huumorilla höystettynä :).
maanantai 19. elokuuta 2013
Ensimmäinen päivä 19.8
Aloitin Lahden kansanopistossa journalismin opiskelun maanantaisena aamuna. Aamulla valtasi kauhea jännitys, ketä minun ryhmässäni on ja miten minut otetaan vastaan. Aamu alkoi auditoriossa esittelyllä ja hienolla rehtorin puheella, joka valoi uskoa siihen, että kaikki otetaan vastaan rodusta ja sukupuolesta riippumatta tasa-arvoisesti. Kuunnellessani rehtorin puhetta tajusin, että tästä vuodesta voi tulla tosi upea.
Me journalistit kokoonnuimme pyöreän pöydän ääreen puhumaan tulevasta ja opettajamme Kaisa Hakala kertoi kuinka hieno kyseinen vuosi tulee olemaan ja mitä se pitää sisällään. Tämän jälkeen menimme katsomaan uutta luokkaamme vuorikadulla, joka on 1800-luvun lopulta oleva jyhkeä kivilinna.
Aivan ensimmäisenä tehtävänä oli haastatella jotakuta ryhmästä ja esittää hänet koko ryhmälle, siinä tajusin viimeistään ryhmän olevan täynnä erilaisia yksilöitä, mutta kuitenkin mukavia omalla hienolla persoonallaan.
Ensimmäinen päivä meni kuin siivillä toivottavasti muutkin päivät olisivat sellaisia. Toivottavasti ensimmäisen viikon aikana tutustun kaikkiin ja he ottaisivat minut vastaan sellaisena kuin olen.
Me journalistit kokoonnuimme pyöreän pöydän ääreen puhumaan tulevasta ja opettajamme Kaisa Hakala kertoi kuinka hieno kyseinen vuosi tulee olemaan ja mitä se pitää sisällään. Tämän jälkeen menimme katsomaan uutta luokkaamme vuorikadulla, joka on 1800-luvun lopulta oleva jyhkeä kivilinna.
Aivan ensimmäisenä tehtävänä oli haastatella jotakuta ryhmästä ja esittää hänet koko ryhmälle, siinä tajusin viimeistään ryhmän olevan täynnä erilaisia yksilöitä, mutta kuitenkin mukavia omalla hienolla persoonallaan.
Ensimmäinen päivä meni kuin siivillä toivottavasti muutkin päivät olisivat sellaisia. Toivottavasti ensimmäisen viikon aikana tutustun kaikkiin ja he ottaisivat minut vastaan sellaisena kuin olen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)