tiistai 8. lokakuuta 2013

Uutinen syntyy uudelleen väitöstilaisuus Jyväskylän yliopistossa lauantaina 5.10

Aamulla auto starttasi Helsingistä kohti Suomen Ateenaa yliopistokaupunki Jyväskylää. Ilmassa oli mediallinen iltapäivä ja väitöstilaisuus, jolta itse journalismin opiskelijana odotin paljon.  Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoin jo ennen yhtätoista. Söimme maittavan kasviskeittoannoksen päijänteen heijastuen taustalla järvensinisenä.

   Väitöstilaisuus alkoi kello 12.15, kun väittelijät Filosofian maisteri Timo Hyvönen ja Tampereen yliopiston journalismin professori Ari Heinonen saapuivat paikalle akateemisen vartin puitteissa. Väittelytilaisuus alkoi väitöksen esittelyllä. Väitöksen aiheena oli uutinen syntyy uudelleen, uutinen ja uutisjournalismi monimediaisessa toimintaympäristössä aiheena ylen alueelliset uutiset. Timo oli tehnyt hienon väitöksen, mutta jos saisi vähän olla mediakriittinen, ehkä liikaa yhdestä näkökohdasta eli liikaa tuli juttua ylestä ja sen haasteista moninaisessa mediamaailmassa. Vaikka kritisoin väitöstä, niin minusta silti väitös oli todella hyvin tehty ja siitä huomasi, että siihen on käytetty seitsemän pitkää vuotta ja sitä tehtiin joskus jopa työaikana. Vastaväittelijä kehui ensin lähemmäs puoli tuntia väitöstä ja sitten alkoi kritisoimaan väitteen rakennetta ja tilastojen väritysten epäselvyyttä. Hän kritisoi myös sitä, ettei Timo ollut väitöksessään kertonut monimediaista eli intermediaalista toimintaympäristöä riittävän tarkasti ja havainnollisesti. Omaan korvaani palaute oli perusposiitivista en tiedä kuuntelinko riittävän tarkasti, kun monet väitöksessä olleet sanoivat Heinosen kritisoineen todella paljon Hyvösen Timon väitöskirjaa. Väitöksen pääaiheita oli monimediainen toimintaympäristö ja miten se näkyy lehdissä, internetissä ja televisiossa. Myös journalismin kriisiytyminen oli tapetilla, kuinka journalismilla ei mene hyvin ja koko media-ala on kriisissä. Kun kaiken uutisen saa netistä poimittua, vaikka ei haluaisi siitä maksaakkaan.

 Oli hyvä, että lähdin väitöstilaisuutta katsomaan, koska tilaisuus liippasi niin läheltä sitä mitä opiskelen ja siinä tuotiin hyvin esille median moninaisuus. Ja vielä kerran onnittelut filosofian tohtori Timo Hytöselle!

torstai 3. lokakuuta 2013

Lahden kansanopiston alumnin ajatuksia kansanopistovuoden jälkeen

Tänään Kansanopistomme journalismilinjan alumni Tuija Siltamäki oli vierailulla tunnillamme. Minua tavallaan samalla harmitti ja kiinnosti, kun entinen journalismilinjan opiskelija tuli vierailulle. Harmitti se, kuinka hän oli päässyt Tampereelle tänä keväänä ja itse kolkuttelin Vaasan yliopiston portteja, mutta unelma jäi pienestä kiinni. Kiinnostavaksi vierailun teki ihmisen rentous ja nuoren naisen hyvä tietämys journalismista ja siihen liittyvistä haasteista.

Tuija tuli kertomaan elämästä kansanopistovuoden jälkeen, kuinka hän pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia. Hän sanoi, että kannattaa tehdä paljon töitä unelmien eteen. Jos joku ala kiinnostaa, niin siihen kannattaa tutustua perin pohjin ja tehdä töitä päästääkseen alalle. Tuija itse on nykyisin Kouvolan sanomissa toimittajana ja hän pitää työstään kovasti, kun pääsee näkemään maailmaa tuollaisen pienemmän lehden ja alueen näkökulmasta.

Tuija kannusti kaikkia opiskelemaan ahkerasti ja päämäärätietoisesti kohti omaa päämääräänsä oli ala sitten mikä tahansa. Hän kannusti meitä kuuntelemaan, ottamaan asioista selvää ja seuraamaan monia tiedotuskanavia/ välineitä liittyen journalismiin.

Hän sanoi monta kertaa tämän tutun sloganin kaikesta oppii, niin myös tästäkin. Kiitos Tuijalle vierailusta, oli antoisaa kuunnella mihin voi päästä Kansanopistovuoden jälkeen!

maanantai 30. syyskuuta 2013

demonstraatio Reko Lundanin näytelmästä tarpeettomia ihmisiä

Kansanopistomme teatterilinja ykkösen opiskelijat pistivät itsensä todella likoon näytellessään osia Reko Lundanin näytelmästä tarpeettomia ihmisiä. Tunteiden skaala oli laidasta laitaan. Aina ihastumisen ihanasta ilosta, raivon tuomaan surulliseen ilmapiiriin. Teatterilinjalaiset olivat saaneet vapaat kädet näytellessään kohtauksia ja ohjaajan ei tarvinnut kuin kirjoittaa muistiin asioita mitä voisi parantaa.
 
  Teatterilinjalaiset esittivät neljä kohtausta kaksi kertaa ja näimme kaiken kaikkiaan jokaisesta hahmosta viisi tuiki erilaista tulkintaa. Mielestäni näytelmä oli mukaansatempaava vaikka näimmekin vain osviittaa suuresta kokonaisuudesta. Näytelmästä teki hyvän lahjakkaat nuoret näyttelijänalut, heillä on mahdollisuudet vaikka mihin vain, jos vain uskovat itseensä. Menisin mielelläni katsomaan tuollaisen näytelmän täysipitkänä versiona myös.

Esityksessä keskityttiin kahden henkilöhahmon Karin ja Tuulan väliseen dialogiin, kuten myös Petrin ja Sonjan väliseen vuoropuheluun. Kari oli työttömäksi jäänyt mies, joka raivoaa yhteiskunnan epäkohdista vaimolleen Tuulalle. Tuula on kaupassa töissä ja ajattelee, että he voisivat elää hänen rahoillaan, kun ei tajua asian oikeaa laitaa. Karilla ei ole rahaa ja päivätienestikin jää alle kahden euron, joten heillä on raha ja avioliittokriisi. Sonja on Tuulan räväkkä työkaveri, johon Tuulan hyvä ystävä Petri ihastuu, vaikka onkin monta vuotta Sonjaa vanhempi.

Esitys oli toteuttu hyvin ja yleisöystävällisesti. Juuri noin läheltä nähdyt esitykset tuovat katsojalle olon, että olisi itsekin osa hienoa ja kaunista esitysdemonstraatiota.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Toimittajan valta!

Ennen vanhaan toimittajilla oli enemmän oikeuksia ja huuruisten lounashetkien jälkeen sai kirjoittaa jutunkin, vaikka se olisikin ollut vähän asian vierestä. Tilanne rauhoittui vähitellen ja pitkät lounastauot jäivät taakse. Toimittajat joutuivat tekemään juttujaan tietyn konseptin mukaan millintarkasti määritetyille juttupaikoille tarkkaan sovitulla tyylillä kuten Elina Grundström kolumnissaan: Valta takaisin toimittajille!, Suomen lehdistön sivuilla kertoi. Tällainen konsepti on siinä mielessä hyvä, että lukijan kannalta lehdessä on selkeä rakenne ja jutut tutuissa paikoissa kuten esimerkiksi pääkirjoitus on aina lehden toisella sivulla eikä lehden lopussa. Jos lehdessä on tietty konsepti, niin lukijan on helpompi lukea sitä, kun tietää missä kohtaa lehteä juttu sijaitsee.
     
Vastakkainen näkökulma tähän on se, että esimerkiksi Etelä-Suomen sanomissa usein joku juttuaihe on lehden takasivulla, kuten vaikkapa urheiluun liittyvä juttu. Tällaista juttua lukijan on vaikea havaita, jos se ei ole urheilusivuilla ja tekee lukemisen hankalaksi. En usko, että monetkaan haluavat tv-ohjelmataulukkoa tutkiessaan lukea urheilusta taikka taloudesta ja monet eivät edes huomaa juttua, jos se on tv-ohjelmien alapuolella. Kun lehdissä puhutaan lehden konseptistä, tällaiseen sisältöön liittyvään juttuun voisi puuttua ja siirtää sen pienen urheilun tai talouden palstatilan sieltä lehden takasivulta aihealueeseen liittyvään osioon.
  
Sosiaalisen median tultua kuvioihin lukija haluaa lukea yhä pidempiä juttuja liittyen aiheeseen ja saada niiden avulla tarkempaa tietoa liittyen vallitsevaan uutiseen tai reportaasiin. Myös some on lisännyt ihmisten kiinnostavuutta uutisia kohtaan ja halutaan saada tieto heti eikä esimerkiksi kymmenen minuutin päästä. Tämä ei ole hyväksi perinteiselle tv-uutis tai sanomalehtijournalismille, koska monet eivät enää lue uutisia sanomalehdestä, jos samat uutiset löytyvät netistä yleensä ilmaiseksi. Uutisten suosio on tuonut myös maksumuurin, joka tietyllä tapaa on aivan älytön. Uutiset kun pystyy vielä lukemaan ilmaiseksi keltaisen lehdistön sivuilta, en tiedä mihin tämä mediamaailma menee, jos kaikki menee maksumuurin taakse. Miten sitten vaikka joku matalapalkkainen siivooja tai muuten matalapalkkainen pystyy lehteä lukemaan saatikka uutisia. Maksumuuri vie pohjan siltä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on epäreilua ja kannatan enemmänkin sitä, että uutiset olisivat kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Uutinen on osa jokapäiväistä elämäämme

En ole melkein viikkoon mitään kirjoittanut, joten tänään olisi aika jotakin tihrustaa journalistiopiskelijan elosta. Tänään keskiviikkona oli vihdoin täysi työpäivä puoli kymmenestä puoli neljään. Viime päivät ovat olleet aika lyhykäisiä, mutta onneksi tämä kaunis keskiviikkopäivä oli pidempi. Tänään käsittelyssä oli tuiki tärkeä journalistin työkalu eli uutinen ja mitä kaikkea uutiset pitävät sisällään ja mihin kysymyksiin uutiset vastaavat. Saimme hienoja keskusteluita aikaan uutisista ja niiden taustoista. Siitä, että onko uutinen paikallinen vaiko kauempaa tehty uutispätkä. Maittavan ruoan ja välipalan jälkeen rupesimme tekemään omaa uutista, joka oli kuviteltu siinä mielessä, että uutista ei missään julkaistu. Lahti näytti parhaat puolensa auringon laskiessa mailleen ja kirjoittelen taas täältä kauniin rujosta Päijät-hämeen pääkaupungista!

torstai 22. elokuuta 2013

Taiteen ja tekstin sävyttämä päivä 22.8

Torstaihin herättiin aurinkoisessa säässä ja täynnä energiaa puhkuen uuteen päivään kiiruhdettiin hyvin syödyn aamupalan jälkeen jyhkeään kivilinnaan. Luvassa oli nimittäin haastattelu, mitä minusta tulee tämän kevään jälkeen ja mitkä asiat minua journalistisessa kentässä kiinnostavat. Haastattelu sujui kivasti vaikka välillä asian vierestä mentiinkin ja tosi paljon tuli puhuttua ihan asiaakin, mutta haastattelu kesti melkein tunnin, kun keskimäärin sellainen kestäisi 20 minuuttia. Minulla oli vaan, niin paljon monituista sanottavaa, että oli mukavaa kertoa siitä, millä tavalla media on vaikuttanut elämääni.
    Iltapäivällä meille esiteltiin mitä kielenhuolto tekstianalyysi sisältää eli mitä me tulemme opiskelemaan tällaisella kurssilla. Asia oli kiinnostavaa ja opettajan hersyvä huumori sai porukan hersyvään naurunremakkaan ja tästä jo tajusin kurssin olevan, mitä mainioin monialaisineen teksteihin perustuviin asioihin. Luulen kurssin olevan yleishyödyllinen ja luulen, että tähänkin pätee opiston oma slogan "kaikesta oppii"!
Illan hämärtyessä suuntasimme kohti Lahden kaupunginteatteria ja teatterikauden avajaisia. Saimme esimakua tulevan kauden ohjelmistosta ja näimme pätkiä Lahden kaupunginteatterin suurproduktiosta West Side Storysta. Illan huipensi pienimuotoinen brittiläinen sää ja sen tuoma kirkas sateenkaarivaloilmiö, liittyikö tämä niihin sateenkaarikynsiin ken tietää. Kirjoittelen taas elämästäni Suomen Chicagosta eli kansankielellä Lahest!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tulevaisuuden toimittajan ajatuksia 21.8

Keskiviikko sarasti hienosti jo aamuseiskalta hyppyrimäen takaa. Tämä lupasi hyvää ja antoisaa keskiviikkopäivää. Söin maittavan aamiaisen, jonka jälkeen suuntasin taas kohti ylväyttä korostavaa opinahjoamme. Luvassa oli keskustelua milloin sananvapaudesta Suomessa milloin Intiassa ja siitä minkälainen on toimittajan arki ja työ muuttuvassa maailmassa. Mielestäni keskustelu oli antoisaa, vaikka vähän jännittikin, mutta kyllä se hyvin ainakin omasta mielestäni meni ja kaikista juttuaiheista saatiin tasapuolisesti keskustelua aikaiseksi. Tämä on hyvä asia journalistisessa työssä, koska aina rakentava keskustelu ja argumetointi puolesta ja vastaan on tärkeää. Että osaa tuoda oman mielipiteen puhuttelevaan asiaan.
 Huomenna on haastattelun aika ja vähäsen on kärpäsiä vatsassa:) Kirjoittelen taas!