Uutinen on osa jokapäiväistä elämäämme

En ole melkein viikkoon mitään kirjoittanut, joten tänään olisi aika jotakin tihrustaa journalistiopiskelijan elosta. Tänään keskiviikkona oli vihdoin täysi työpäivä puoli kymmenestä puoli neljään. Viime päivät ovat olleet aika lyhykäisiä, mutta onneksi tämä kaunis keskiviikkopäivä oli pidempi. Tänään käsittelyssä oli tuiki tärkeä journalistin työkalu eli uutinen ja mitä kaikkea uutiset pitävät sisällään ja mihin kysymyksiin uutiset vastaavat. Saimme hienoja keskusteluita aikaan uutisista ja niiden taustoista. Siitä, että onko uutinen paikallinen vaiko kauempaa tehty uutispätkä. Maittavan ruoan ja välipalan jälkeen rupesimme tekemään omaa uutista, joka oli kuviteltu siinä mielessä, että uutista ei missään julkaistu. Lahti näytti parhaat puolensa auringon laskiessa mailleen ja kirjoittelen taas täältä kauniin rujosta Päijät-hämeen pääkaupungista!

Taiteen ja tekstin sävyttämä päivä 22.8

Torstaihin herättiin aurinkoisessa säässä ja täynnä energiaa puhkuen uuteen päivään kiiruhdettiin hyvin syödyn aamupalan jälkeen jyhkeään kivilinnaan. Luvassa oli nimittäin haastattelu, mitä minusta tulee tämän kevään jälkeen ja mitkä asiat minua journalistisessa kentässä kiinnostavat. Haastattelu sujui kivasti vaikka välillä asian vierestä mentiinkin ja tosi paljon tuli puhuttua ihan asiaakin, mutta haastattelu kesti melkein tunnin, kun keskimäärin sellainen kestäisi 20 minuuttia. Minulla oli vaan, niin paljon monituista sanottavaa, että oli mukavaa kertoa siitä, millä tavalla media on vaikuttanut elämääni.
    Iltapäivällä meille esiteltiin mitä kielenhuolto tekstianalyysi sisältää eli mitä me tulemme opiskelemaan tällaisella kurssilla. Asia oli kiinnostavaa ja opettajan hersyvä huumori sai porukan hersyvään naurunremakkaan ja tästä jo tajusin kurssin olevan, mitä mainioin monialaisineen teksteihin perustuviin asioihin. Luulen kurssin olevan yleishyödyllinen ja luulen, että tähänkin pätee opiston oma slogan "kaikesta oppii"!
Illan hämärtyessä suuntasimme kohti Lahden kaupunginteatteria ja teatterikauden avajaisia. Saimme esimakua tulevan kauden ohjelmistosta ja näimme pätkiä Lahden kaupunginteatterin suurproduktiosta West Side Storysta. Illan huipensi pienimuotoinen brittiläinen sää ja sen tuoma kirkas sateenkaarivaloilmiö, liittyikö tämä niihin sateenkaarikynsiin ken tietää. Kirjoittelen taas elämästäni Suomen Chicagosta eli kansankielellä Lahest!

Tulevaisuuden toimittajan ajatuksia 21.8

Keskiviikko sarasti hienosti jo aamuseiskalta hyppyrimäen takaa. Tämä lupasi hyvää ja antoisaa keskiviikkopäivää. Söin maittavan aamiaisen, jonka jälkeen suuntasin taas kohti ylväyttä korostavaa opinahjoamme. Luvassa oli keskustelua milloin sananvapaudesta Suomessa milloin Intiassa ja siitä minkälainen on toimittajan arki ja työ muuttuvassa maailmassa. Mielestäni keskustelu oli antoisaa, vaikka vähän jännittikin, mutta kyllä se hyvin ainakin omasta mielestäni meni ja kaikista juttuaiheista saatiin tasapuolisesti keskustelua aikaiseksi. Tämä on hyvä asia journalistisessa työssä, koska aina rakentava keskustelu ja argumetointi puolesta ja vastaan on tärkeää. Että osaa tuoda oman mielipiteen puhuttelevaan asiaan.
 Huomenna on haastattelun aika ja vähäsen on kärpäsiä vatsassa:) Kirjoittelen taas!

toinen päivä 20.8

Tiistaipäivään herättiin sumun keskeltä, joka toi mieleen brittiläisen sään, mutta onneksi sumun hälvennyttyä matkasin tuttuun tapaani opistolta taas jyhkeään kivilinnaan opiskelemaan innoissani uusia asioita. Ohjelmassa oli niinsanottu sosiaalisen median haltuunotto eli liityttiin twitteriin, johon olin jo aikoinani liittynyt ja jotakin jo kirjoittanut, mutta en oikein osannut kyseistä mediaa käyttää.
   Seuraavana oli vuorossa lounasta ja lounaan jälkeen meillä oli käytännön infoa, opistoon liittyvistä käytänteistä.
Mutta asiaan, päivä huipentui erittäin kiinnostavaan Lahden runoviikon aloittavaan runokävelyyn, jossa käveltiin patsaalta toiselle ja lausuttiin runoja ja laulettiin hienoja yhteislauluja. Varsinkin saksofonisti oli tosi hyvä ja tuli mieleen sellainen niinsanottu vanhan liiton muusikko, joka päälle päin näytti tehneen työtään ainakin 30 vuotta. Patsaskävely oli kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma, vaikkakaan ei käyty Mannerheimin ratsastajapatsaalla taikka Kuningas Litmasen patsaalla Lahden jalkapallon pyhätössä Kisapuistossa.
Päivä huipentui kahvitteluhetkeen legendaarisella Mariankadun Sinuhella.
 Kirjoittelen taas kuulumisiani opistoelämästä hienolla huumorilla höystettynä :).

Ensimmäinen päivä 19.8

Aloitin Lahden kansanopistossa journalismin opiskelun maanantaisena aamuna. Aamulla valtasi kauhea jännitys, ketä minun ryhmässäni on ja miten minut otetaan vastaan. Aamu alkoi auditoriossa esittelyllä ja hienolla rehtorin puheella, joka valoi uskoa siihen, että kaikki otetaan vastaan rodusta ja sukupuolesta riippumatta tasa-arvoisesti. Kuunnellessani rehtorin puhetta tajusin, että tästä vuodesta voi tulla tosi upea.
       Me journalistit kokoonnuimme pyöreän pöydän ääreen puhumaan tulevasta ja opettajamme Kaisa Hakala kertoi kuinka hieno kyseinen vuosi tulee olemaan ja mitä se pitää sisällään. Tämän jälkeen menimme katsomaan uutta luokkaamme vuorikadulla, joka on 1800-luvun lopulta oleva jyhkeä kivilinna.
    Aivan ensimmäisenä tehtävänä oli haastatella jotakuta ryhmästä ja esittää hänet koko ryhmälle, siinä tajusin viimeistään ryhmän olevan täynnä erilaisia yksilöitä, mutta kuitenkin mukavia omalla hienolla persoonallaan.
Ensimmäinen päivä meni kuin siivillä toivottavasti muutkin päivät olisivat sellaisia. Toivottavasti ensimmäisen viikon aikana tutustun kaikkiin ja he ottaisivat minut vastaan sellaisena kuin olen.