Huippu-urheilijat ovat nousseet median kautta parrasvaloihin ja siihen liittyy suurena osana menestys. He ovat painaneet pitkää päivää harrastamansa lajin eteen menestyäkseen siinä. Kukaan ei ole lahjakas jo syntymästään,vaan se vaatii paljon työtunteja, nöyryyttä. Pitää osata kohdata myös vastoinkäymiset ja selvitä niistä.
Helsingin jalkapalloklubin keskikenttäpelaaja Erfan Zeneli, sanoo menestyksen varjopuolen eli vastoinkäymisten olevan raastavaa. Hän toteaa, että pitää mennä pää pystyssä eteenpäin.
- Pieleen menneen kauden jälkeen, pitää vaan yrittää ja pelata paremmin, että saavuttaa taas menestyksen aallonharjan, mietiskelee Zeneli.
Ammattilaisjalkapalloilijat kuuluvat myös tähän huippu-urheilija kategoriaan. He pelaavat jalkapalloa rakkaudesta lajiin ja menestyksen eteen. Menestys vaatii sitä, että pitää olla tosi sitoutuneena, siihen asiaan mitä teet.
-Pitää joka päivä vaatia itseltään parempaa suorittamista, sanoo Suomen A-maajoukkueessakin esiintynyt, Erfan Zeneli. Pitää antaa kentällä 110 prosenttia joka päivä, jos haluaa edes unelmoida menestymisestä.
-Menestyminen tuo mieleen neljä Suomen mestaruutta ja kolme Suomen cupin voittoa, muistelee Zeneli. Ja paljon hyviä pelejä, kuten kotivoitto Schalke 04:stä vuonna 2011 , ja syksyllä 2012 pelaaminen tasan Espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan.
-Menestyminen on ennen kaikkea joukkuepeliä, sanoo Erfan Zeneli. Hän sanoo Helsingin jalkapalloklubin menestyksen salaisuudeksi hyvän joukkuehengen ja sen että kaikilla on hauskaa, vaikka ammattilaispelaajan arki onkin rankkaa.
Arki voi olla myös menestymistä, kuten voi todeta Zenelin ja HJK:n hienoista saavutuksista.
torstai 28. marraskuuta 2013
perjantai 15. marraskuuta 2013
Paula Ilvetsalo
Toimittaja Paula Ilvetsalo syntyi 1951 ja 16-vuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen juttunsa Teinilehteen, josta urkeni hänen poliittinen ja toimittaja-uransa. Vuonna 1971 hän aloitti Savon Sanomissa toimittajana, johon hän pääsi sattuman oikusta.
Hän kysyi silloiselta Savon Sanomien päätoimittajalta Mauri Auviselta, että pääsisikö lehteen toimittajaksi. Mauri tunsi hänet jo teiniliiton ajalta ja sanoi Paulalle vaatimuksena, ettei julkaise mitään kouluun tai koulupoliitikkaan liittyvää Savon Sanomissa. Kouluarvosanatkin olivat päätä huimaavia, joilla pääsee mihin tahansa toimittajan työhön, jos kouluarvosanoja pelkästään katsottaisiin.
Savon Sanomissa hän oli ideoimassa ja perustamassa Savon Sanomien Perheosiota, joka oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt Perheliite. Perheliite oli kokonaan Paulan ideoima osio, eikä ollut mikään tilaustyö.
Savon Sanomien aikaan hän piti mukavimpana juttukeikkana Charles ja Dianan häitä. Hänen mielestään häät olivat mukava tapahtuma ja piti hyvänä sitä, että häneltä löytyi kielitaitoa. Siihen maailman aikaan monen eri kielen taito ei suomalaiselle toimittajalle ollut itsestäänselvyys, siksi Paulan hyvää kielitaitoa pidettiin rikkautena.
Vuonna 1987 Paula siirtyi hyväpalkkaisesta työstä Savon Sanomien leivistä free-toimittajaksi. Paulan mielestä free-toimittajan arki on haastaavaa ja pitää käydä kodin ulkopuolella, muuten niitä keikkoja ei saa. Motivaationa työhön Ihmiset ja heidän arkensa. Paula teki ensin viherpiha-lehteen pakinoita puutarhan hoidosta, vaikka ei siitä mitään ymmärtänytkään. Paula kirjoittaa erilaisiin lehtiin, usein avotakka-nimiseen sisustuslehteen. Hänellä on juttukeikoilla mukana hänen poikansa Ahti Aalto, joka hoitaa valokuvaamisen. Paula haluaisi enemmän suomalaisia kirjeenvaihtajia maailmalle, koska niitä ei ole enää niin paljon. Paula tekee myös paljon yhteistyötä puolisonsa taitelija Markku Kolehmaisen kanssa. Heillä on paljon yhteisiä projekteja esimerkiksi Alapiha Ekenäs niminen huoneistohotelli Tammisaaressa. Siellä asuu paljon matkailijoita ja se on matkailijoiden suosiossa.
Paula on cosmopoliitti ja on asunut Euroopassa monessa maassa ja tykkää enemmän hektisestä elämästä kuin sellaisesta aivan rauhallisesta. Hän suosittelee ihmisiä käymään ulkomaillakin, kun tämä Suomi on aika syrjäisessä oleva pieni valtio.
Eli mitä journalistin kannattaa tehdä, jos alalle tulee, niin kannattaa yrittää myös ulkomaisiin medioihin kotimaisten lisäksi, suosittelee Paula Ilvetsalo.
Hän kysyi silloiselta Savon Sanomien päätoimittajalta Mauri Auviselta, että pääsisikö lehteen toimittajaksi. Mauri tunsi hänet jo teiniliiton ajalta ja sanoi Paulalle vaatimuksena, ettei julkaise mitään kouluun tai koulupoliitikkaan liittyvää Savon Sanomissa. Kouluarvosanatkin olivat päätä huimaavia, joilla pääsee mihin tahansa toimittajan työhön, jos kouluarvosanoja pelkästään katsottaisiin.
Savon Sanomissa hän oli ideoimassa ja perustamassa Savon Sanomien Perheosiota, joka oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt Perheliite. Perheliite oli kokonaan Paulan ideoima osio, eikä ollut mikään tilaustyö.
Savon Sanomien aikaan hän piti mukavimpana juttukeikkana Charles ja Dianan häitä. Hänen mielestään häät olivat mukava tapahtuma ja piti hyvänä sitä, että häneltä löytyi kielitaitoa. Siihen maailman aikaan monen eri kielen taito ei suomalaiselle toimittajalle ollut itsestäänselvyys, siksi Paulan hyvää kielitaitoa pidettiin rikkautena.
Vuonna 1987 Paula siirtyi hyväpalkkaisesta työstä Savon Sanomien leivistä free-toimittajaksi. Paulan mielestä free-toimittajan arki on haastaavaa ja pitää käydä kodin ulkopuolella, muuten niitä keikkoja ei saa. Motivaationa työhön Ihmiset ja heidän arkensa. Paula teki ensin viherpiha-lehteen pakinoita puutarhan hoidosta, vaikka ei siitä mitään ymmärtänytkään. Paula kirjoittaa erilaisiin lehtiin, usein avotakka-nimiseen sisustuslehteen. Hänellä on juttukeikoilla mukana hänen poikansa Ahti Aalto, joka hoitaa valokuvaamisen. Paula haluaisi enemmän suomalaisia kirjeenvaihtajia maailmalle, koska niitä ei ole enää niin paljon. Paula tekee myös paljon yhteistyötä puolisonsa taitelija Markku Kolehmaisen kanssa. Heillä on paljon yhteisiä projekteja esimerkiksi Alapiha Ekenäs niminen huoneistohotelli Tammisaaressa. Siellä asuu paljon matkailijoita ja se on matkailijoiden suosiossa.
Paula on cosmopoliitti ja on asunut Euroopassa monessa maassa ja tykkää enemmän hektisestä elämästä kuin sellaisesta aivan rauhallisesta. Hän suosittelee ihmisiä käymään ulkomaillakin, kun tämä Suomi on aika syrjäisessä oleva pieni valtio.
Eli mitä journalistin kannattaa tehdä, jos alalle tulee, niin kannattaa yrittää myös ulkomaisiin medioihin kotimaisten lisäksi, suosittelee Paula Ilvetsalo.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Football is a game
Olen kiinnostunut jalkapallosta ja sen tuomista ilon ja surun hetkistä. On mukavaa seurata oman joukkueen edesottamuksia, milloin kotisohvalta käsin ja milloin paikanpäällä. Seuraan vuodessa monta sataa peliä kotisohvalta ja joskus jopa tietokoneen välityksellä maailman eri huippuliigoja aina Englannista Italiaan, joskus jopa Qatarin liigaan?! Älä kysy miksi :D. Paikan päällä katson vuodessa kymmenkunta peliä Suomessa ja ulkomailla yleensä kolme.
Olen innostunut niinsanotusta jalkapallomatkailusta, joka tarkoittaa turismia, määräytyen jalkapallon ehdoin. Olen nähnyt Veronan nähtyvyydet alle tunnissa, kuten myös toisen taidekaupungin Firenzen nähtyvyydet on tullut nähty nopeaan tahtiin. Kaupungit ovat kauniit, mutta on sanoinkuvaattoman upeaa astella stadionille, kun lähemmäs 30 000 ihmistä matkaa samaan otteluun. Tykkään siitä yhteisöllisyydestä, jota jalkapallo tuo mukanaan. Näissä kaupungeissa ei olla brändin puristuksessa, vaikka joskus näkeekin aasialaisia kannattajia stadioneilla.
Jalkapallon avulla olen päässyt paikkoihin, mihin en tavallisena turistina menisi ja nämä italialaiset kaupungit ovat olleet kaikki kauniita. Sanooko yleisölle mitään paikat Grosseto tai Vicenza? Jos ei sano suosittelen lämpimästi tutustumaan myös paikkoihin, jossa porukkaa ei palloile jonoksi asti.
Haluaisin kirjoittaa jalkapallosta, tarkemmin sanottuna siihen liittyvästä matkailusta, mutta voin myös kirjoittaa jalkapallon mahdollisuuksista. En ole vielä aivan varma aiheen laajudesta, mutta sanotaan että se tulee liittymään jalkapalloon.
Olen innostunut niinsanotusta jalkapallomatkailusta, joka tarkoittaa turismia, määräytyen jalkapallon ehdoin. Olen nähnyt Veronan nähtyvyydet alle tunnissa, kuten myös toisen taidekaupungin Firenzen nähtyvyydet on tullut nähty nopeaan tahtiin. Kaupungit ovat kauniit, mutta on sanoinkuvaattoman upeaa astella stadionille, kun lähemmäs 30 000 ihmistä matkaa samaan otteluun. Tykkään siitä yhteisöllisyydestä, jota jalkapallo tuo mukanaan. Näissä kaupungeissa ei olla brändin puristuksessa, vaikka joskus näkeekin aasialaisia kannattajia stadioneilla.
Jalkapallon avulla olen päässyt paikkoihin, mihin en tavallisena turistina menisi ja nämä italialaiset kaupungit ovat olleet kaikki kauniita. Sanooko yleisölle mitään paikat Grosseto tai Vicenza? Jos ei sano suosittelen lämpimästi tutustumaan myös paikkoihin, jossa porukkaa ei palloile jonoksi asti.
Haluaisin kirjoittaa jalkapallosta, tarkemmin sanottuna siihen liittyvästä matkailusta, mutta voin myös kirjoittaa jalkapallon mahdollisuuksista. En ole vielä aivan varma aiheen laajudesta, mutta sanotaan että se tulee liittymään jalkapalloon.
Lahden taidemuseon muotokuvia näyttely
Muotokuvia näyttelyssä oli muotokuvia monelta eri näkökannalta. Muotokuville yhteistä oli taitelijoiden omakohtainen kokemus, miten he näkivät maailman muotokuvan kautta. Muotokuvia oli aina absrakteista realistisiin yhteiskunnan ja yhteiskunta-aseman kuvailuihin.
Näyttelyssä oli esillä 56 eri taiteilijan muotokuvataideteoksia ja silmiinpistävää oli teoksien laajuus ja hienous. Jokainen teos oli omalla persoonallisella tavallaan hieno ja niiden kautta pystyi näkemään kunkin taitelijan omaan sielunmaisemaan.
Oma suosikkini oli Pietarsaarelaistaitelija Gunvar Sarelin-Sjöblomin teos, jossa on paljon sälää, jotka liittyvät naiseuteen ja naisena olemiseen. Teos oli mielestäni juuri sen taiteellisuuden takia hieno ja kuinka teokseen oltiin saatu niin paljon eri merkityksiä "roinan" avulla. Ja tietynlainen tasa-arvoinenkin asema näkyi teoksessa.
Näyttely oli kaiken kaikkiaan kiinnostava ja taidenäyttelyitä ei ole ikinä liikaa tarjolla. Hienoa vaihtelua journalistiseen työhön.
Näyttelyssä oli esillä 56 eri taiteilijan muotokuvataideteoksia ja silmiinpistävää oli teoksien laajuus ja hienous. Jokainen teos oli omalla persoonallisella tavallaan hieno ja niiden kautta pystyi näkemään kunkin taitelijan omaan sielunmaisemaan.
Oma suosikkini oli Pietarsaarelaistaitelija Gunvar Sarelin-Sjöblomin teos, jossa on paljon sälää, jotka liittyvät naiseuteen ja naisena olemiseen. Teos oli mielestäni juuri sen taiteellisuuden takia hieno ja kuinka teokseen oltiin saatu niin paljon eri merkityksiä "roinan" avulla. Ja tietynlainen tasa-arvoinenkin asema näkyi teoksessa.
Näyttely oli kaiken kaikkiaan kiinnostava ja taidenäyttelyitä ei ole ikinä liikaa tarjolla. Hienoa vaihtelua journalistiseen työhön.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Lahden messujen lukevatapahtuman sunnuntaipäivän antia
Lukevamessujen sunnuntaipäivä tarjosi lukemisen monia muotoja ja pääaiheena oli aikakausilehdet, kun Apu-lehti oli isännöimässä lukevamessujen lukevaständiä. Apu-lehdestä paikalla olivat toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki, päätoimittaja Marja Aarnipuro, toimittaja Liisa Talvitie ja toimittaja Eve Hietamies.
Kaikki kertoivat vuorollaan, kuinka olivat päätyneet nykyiseen työhönsä ja miksi aikakausilehtiala kiehtoi. Tuomas oli päässyt työhönsä monien mutkien kautta, ensin hän työskenteli Kangasalalla paikallislehdessä ja kahdeksan vuotta Iltasanomien viihdetoimituksessa. Yhtenä aamuna hänen vaimonsa oli hänelle kertonut työpaikkailmoituksesta Apu-lehdessä ja Tuomas päätti tarttua syöttiin. Hän pitää työstään kovasti ja tärkeimpänä elämänohjeena tulevalle toimittajalle sieltä nousi esiin luottamus. Tuomaksen sanoin: Toimittajan pitää luottaa haastattelijaansa ja toisin päin myös. Tuomas Marjamäki kertoi, että lukee paljon avaruuskirjallisuutta ja muitakin tietokirjoja. Hän pitää ihmisten haastattelemisesta ja
Päätoimittaja Marja Aarnipuro kertoi uudesta kirjasta, jonka aiheena on rintasyöpä ja miten siitä voi toipua ja omia kokemuksiaan liittyen rintasyövän toipumisprosessiin. Hän lukee kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta useimmiten ehtii vain lukea päivän sanomalehdet Hesarista Iltasanomiin digitaalisena versiona. Suosikkikirjailijana hän pitää kuitenkin Laila Hirvisaarta ja sanoo tykkäävänsä Lailan kirjoista kovasti.
Toimittaja Liisa Talvitie oli saanut paljon aikaan toimittajana ja sanoi lukevansa monia romaaneja aivan laidasta laitaan ja vaihtelee usein kirjallisuutta myös kollegansa Eve Hietamiehen kanssa.
Eve Hietamies on media-alan monitoiminainen. Milloin toimittajana, milloin tv-käsikirjoittajana kunnostautuva Eve saa paljon aikaan ja jotenki tästä ajasta hän myös ehtii käyttää lukemiseen illassa lähemmäs kaksi tuntia. Ei voi muuta todeta kuin, että miten hänellä riittää aika tähän kaikkeen, kun hän vielä kaiken lisäksi kirjoittaa omaa romaaniaan.
Kaiken kaikkiaan lukevamessut olivat hienosti järjestetty ja varsinkin Apu-lehden osuus oli minusta hyvin organisoitu ja puheen sorinaa saatiin kunnolla aikaan, oli ilo käydä messuilla, vaikka ensin oli vähän ennakkoluuloja, mutta tapahtuma oli hyvin toteutettu.
Kaikki kertoivat vuorollaan, kuinka olivat päätyneet nykyiseen työhönsä ja miksi aikakausilehtiala kiehtoi. Tuomas oli päässyt työhönsä monien mutkien kautta, ensin hän työskenteli Kangasalalla paikallislehdessä ja kahdeksan vuotta Iltasanomien viihdetoimituksessa. Yhtenä aamuna hänen vaimonsa oli hänelle kertonut työpaikkailmoituksesta Apu-lehdessä ja Tuomas päätti tarttua syöttiin. Hän pitää työstään kovasti ja tärkeimpänä elämänohjeena tulevalle toimittajalle sieltä nousi esiin luottamus. Tuomaksen sanoin: Toimittajan pitää luottaa haastattelijaansa ja toisin päin myös. Tuomas Marjamäki kertoi, että lukee paljon avaruuskirjallisuutta ja muitakin tietokirjoja. Hän pitää ihmisten haastattelemisesta ja
Päätoimittaja Marja Aarnipuro kertoi uudesta kirjasta, jonka aiheena on rintasyöpä ja miten siitä voi toipua ja omia kokemuksiaan liittyen rintasyövän toipumisprosessiin. Hän lukee kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta useimmiten ehtii vain lukea päivän sanomalehdet Hesarista Iltasanomiin digitaalisena versiona. Suosikkikirjailijana hän pitää kuitenkin Laila Hirvisaarta ja sanoo tykkäävänsä Lailan kirjoista kovasti.
Toimittaja Liisa Talvitie oli saanut paljon aikaan toimittajana ja sanoi lukevansa monia romaaneja aivan laidasta laitaan ja vaihtelee usein kirjallisuutta myös kollegansa Eve Hietamiehen kanssa.
Eve Hietamies on media-alan monitoiminainen. Milloin toimittajana, milloin tv-käsikirjoittajana kunnostautuva Eve saa paljon aikaan ja jotenki tästä ajasta hän myös ehtii käyttää lukemiseen illassa lähemmäs kaksi tuntia. Ei voi muuta todeta kuin, että miten hänellä riittää aika tähän kaikkeen, kun hän vielä kaiken lisäksi kirjoittaa omaa romaaniaan.
Kaiken kaikkiaan lukevamessut olivat hienosti järjestetty ja varsinkin Apu-lehden osuus oli minusta hyvin organisoitu ja puheen sorinaa saatiin kunnolla aikaan, oli ilo käydä messuilla, vaikka ensin oli vähän ennakkoluuloja, mutta tapahtuma oli hyvin toteutettu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)